Pelottavan ajankohtainen näytelmä paljastaa psykiatrisen hoidon synkän puolen

Helsingissä pääsee vielä huhtikuun alkuun saakka katsomaan Elannon Näyttämön versiota klassikkoteoksesta Yksi lensi yli käenpesän. Tämä psykiatriseen sairaalaan sijoittuva rankka kertomus tuntuu nyt suorastaan pelottavan ajankohtaiselta Suomessa. Viime kuussahan otsikoihin nousivat epäilyt vakavista väärinkäytöksistä ja jopa pahoinpitelyistä psykiatrisilla osastoilla Turussa.

Näytelmä pohjautuu amerikkalaisen Ken Keseyn romaaniin Yksi lensi yli käenpesän (One Flew Over the Cuckoo’s Nest, 1962). Teoksesta valmistui vuonna 1975 myös samanniminen elokuva, joka kahmi Oscar-pystejä. Monille tarina lieneekin tuttu juuri tästä näyttelijä Jack Nicholsonin tähdittämästä draamasta. Toki teos on nähty myös useina eri näyttämöversioina ympäri maailmaa.

Tarina koskettanee etenkin siksi, että se käsittelee yleisinhimillisiä aiheita, kuten terveyden ja sairauden rajaa sekä sitä, miten kovassa maailmassamme ei välttämättä ole tilaa ihmisen herkkyydelle. Samalla se tarjoaa karua kuvaa psykiatrisen hoidon osin synkästä historiasta ja siitä, miten valta-asemassa oleva ihminen voi käyttää valtaansa hyvin väärin.

IMG_2699
Kalle Kotilainen rakentaa nuoresta Billy Bibbitistä illan koskettavimman hahmon. Kuva: Mailis Kriikku

Minusta Elannon Näyttämöllä henkilöiden ja paikkojen nimet olisi voinut muuttaa suomalaisiksi ilman, että juoni olisi siitä kärsinyt. Tarina ei ole välttämättä sidottu mihinkään maahan tai edes aikakauteen.

Niin alkuperäisteoksessa kuin näyttämöllä Yksi lensi yli käenpesän sijoittuu kuitenkin Yhdysvaltain Oregoniin 1950-luvun tienoille. Kapinoiva rikollinen Randall McMurphy saapuu psykiatrisen sairaalan osastolle tutkimuksiin. Osastolla kuria pitää tiukka ylihoitaja Mildred Ratched, jonka ”hoitometodeja” voi pitää sadistisina. Kuten arvata saattaa, vetovoimainen ja sanavalmis McMurphy ei halua taipua noudattamaan mielivaltaisia sääntöjä. Hän herättää kapinahenkeä osin myös muissa potilaissa. Lopulta Ratchedin ja McMurphyn välinen valtataistelu kärjistyy, ja usean potilaan elämä muuttuu peruuttamattomasti.

Elannon Näyttämö on minulle uusi tuttavuus. Varsinkin harrastajateatteriksi se on toiminut ihailtavan kauan, jo yli 90 vuotta. Kotisivuilla kerrotaan, että teatteri tuottaa nykyään kaksi ensi-iltaa vuodessa vierailevien ohjaajien ohjauksessa. Yksi lensi yli käenpesän tarjoaa monia hienoja, luontevia ja raikkaita näyttelijäsuorituksia. Osin tästä lienee kiittäminen ohjaaja Virva Itärantaa. Erityisesti potilaiden persoonat nousevat vahvasti esiin, ja heistä muodostuu hyvin inhimillinen ja lämmin kuva niin yksilöinä kuin omana yhteisönään. Toki muissakin rooleissa nähdään hienoa eläytymistä, mutta potilaiden esittäjät ansaitsevat mielestäni erityisesti kehuja.

Kristoffer Nuutinen on uskottava, sopivan röyhkeä ja energinen McMurphy, ja Eija Kankare muodostaa hänelle osuvan vastaparin julmana hoitaja Ratchedina. Ehkä erikoisin rooli on Lalo Massilla, joka näyttelee lobotomian läpikäynyttä Rucklya niin onnistuneesti, että katsojaa hirvittää. Kuuromykäksi luultu Päällikkö Bromden (Riku Immonen) luuttuaa hiljaisena lattiaa, mutta kuljettaa myös tarinaa eteenpäin.

Toni Sarinin esittämä Dale Harding, Eija Lambergin Martini ja Göran Rosenbergin Cheswick ovat kukin omalla tavallaan mielenkiintoisia sivuhahmoja. Heini Jylhä on sopivan räväkkä McMurphyn osastolla vierailevana heilana Candy Starrina. Illan kenties koskettavin suoritus nähdään kuitenkin Kalle Kotilaiselta, joka rakentaa änkytyksestä kärsivästä, ahdistuneesta Billy Bibbitistä monitasoisen, sympaattisen ja kovin aidonoloisen hahmon.

IMG_2683
Ylihoitaja Ratchedin ja potilas McMurphyn välinen valtataistelu johtaa väkivaltaan. Kuva: Mailis Kriikku

Näytelmän puvustus on enimmäkseen varsin vähäeleistä mutta hyvin onnistunutta, samaten lavastus. Ne antavat huomion kiinnittyä oleelliseen, eli hienoihin näyttelijäsuorituksiin. Visuaalisesti vaikuttavimmat kohtaukset nähtiin niin esityksen alussa kuin aivan lopussa.

Huomionarvoista on, että näyttelijät onnistuivat todella saamaan katsojan puolelleen. Sitä aidosti jännitti ja toivoi, että hahmoille kävisi hyvin. Ikävä kyllä tällä tarinalla on surullinen loppu. Teos ei silti ole kokonaisuudessaan hirvittävän synkkä, päinvastoin. Elannon Näyttämön Yksi lensi yli käenpesän on ajatuksia herättävä, lämpimän humoristinen ja koskettava näytelmä, josta koko työryhmä voi olla ylpeä.

Lopuksi vielä muutama sananen kokonaiskokemuksesta. Elannon Näyttämön esitykset pidetään Kirjan talossa kauniissa maisemissa Kruunuhaassa, jonne on kohtuullisen helppoa tulla julkisilla kulkuvälineillä. Teatterisalissa on hauskaa vanhan ajan tunnelmaa. Väliajalla pääsi herkuttelemaan vain 2,5 eurolla tuoreilla, ilmeisesti kotona leivotuilla leipomuksilla ja kahvilla tai teellä. Omenapiirakka oli todella herkullista ja palvelu erinomaista. Tässä on hyvin kaikki palaset kohdallaan onnistuneeseen ja elämykselliseen teatteri-iltaan.

Yksi lensi yli käenpesän Elannon Näyttämöllä la 2.4.2016 asti. Liput 14 e, S-etukortilla 12 e. Kesto noin 2,5 tuntia sisältäen yhden väliajan. Näytöspäivät ja muut lisätiedot Elannon Näyttämön kotisivuilta. Kurkkaa myös Elannon Näyttämön Facebook-sivua. Lämmin kiitos Elannon Näyttämölle vapaalipusta esitykseen! Tämän kirjoituksen pääkuvassa McMurphy on junaillut sairaalaan salaiset juhlat. Kuva: Mailis Kriikku.

Psst! Jos mielenterveysaiheet kiinnostavat, kannattaa käydä katsomassa myös Ryhmäteatterin Mielipuolen päiväkirja, josta Kulttuurikuurissa oli kirjoitus viime vuoden keväällä. Mielipuolen päiväkirjan esityksiä on vielä huhtikuun loppuun asti. Pääroolia näyttelee huikea Vesa Vierikko.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s