Keskisuomalaisessa maalaiskylässä elellään kaikessa rauhassa niin kuin aina ennenkin. On yksi kyläkauppa ja oma hengellinen yhteisö. Yhtäkkiä kaikki kuitenkin menee sekaisin, kun paikkakunnalle muuttaa uusi megamarketyrittäjä perheineen.
Näistä varsin ajankohtaisilta ja osuvilta tuntuvista lähtökohdista alkaa tämän vuoden KY-Speksi Tervetuloa uudelleen. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun opiskelijoiden musiikkinäytelmä tuo lavalle toinen toistaan hullunkurisempia hahmoja. Speksiä esitetään Helsingin lisäksi kolmella muulla paikkakunnalla. Jos esitystä pitäisi kuvata vain yhdellä sanalla, valitsisin varmaan sanan ”riemastuttava”.
Ennen tarkempaa analyysiä lienee tarpeen kerrata nopeasti speksin idea ylipäätään: Kyseessä on siis opiskelijavoimin tehty, vuorovaikutteinen ja viihteellinen näytelmä, johon kuuluvat olennaisena osana musiikki ja tanssi. Yleisö voi osallistua esityksen kulkuun huutamalla paikaltaan ”omstart”, jos haluaa nähdä juuri näkemänsä kohtauksen uudelleen. Omstartin perään voi lisätä myös jonkin määreen. ”Omstart, Cheek” on tainnut jo nousta klassikoksi.
Kauppatieteilijöiden KY-Speksillä on tänä vuonna syytä juhlaan: ensimmäisestä KY-Speksistä on vierähtänyt 30 vuotta, yhteensä speksejä on nähty 20 ja Tervetuloa uudestaan on kymmenes nykymuotoisista näytelmistä. Kunnioitettavia lukuja!
Tervetuloa uudestaan sai ensi-iltansa lauantaina 7. helmikuuta. Minä pääsin katsomaan speksin toista esityskertaa, joka oli tiistaina.
Näytelmä alkoi hieman jähmeästi pitkähköllä puheosuudella. Yleisökin taisi kaivata lämmittelyaikaa, sillä omstarteja huudeltiin melko harvakseltaan. Väliajan jälkeen näyttelijät tuntuivat jo paljon rennommilta ja omstarteihin reagoiminen muuttui huomattavasti sulavammaksi kuin alussa.
Selkeä ja koukuttava tarina vei ainakin tämän katsojaan mukanaan. Hahmot olivat sopivan stereotyyppisiä, ja niitä oli riittävän vähän. Pylserianin kauppiasperheen yrittäjä-äiti Marjo (Siiri Salli) oli ihailtavan topakka, vaimoaan tukeva koti-isä ”Make” (Matias Alhanen) tarjosi herkullista parodiaa nykypäivän ilmiöistä ja perheen poika Jesse (Jenni Kynnös) oli hyvällä tavalla ärsyttävä ja outo. Kynnöksen akrobaatin taitoja osattiin hienosti hyödyntää esityksessä, ja Siiri Sallin lavakarisma puolestaan kantoi hienosti etenkin lauluissa. Jesse-pojan kuurakettikyhäilyt olivat mielenkiintoinen sivujuonne muuten varsin yhtenäisessä tarinassa.
Vanhaa sekatavarapuotia pitävä pariskunta Juudit ja Jaanus Metuusa (Elina Lankinen ja Marko Laakso) taas muodosti mainion, nauruhermoja kovasti kutkuttavan parivaljakon. Konservatiivisen kuoren alle piiloutui ihmisvihaa, pahamielistä juonittelua ja kumihanskaintoilua. Erityisesti Elina Lankinen loisti roolissaan Juudit Metuusana. Lankisen eleet ja ilmeet olivat omaa luokkaansa, ja hän tarjosi myös joitakin erittäin osuvia omstarteja. Myös Marko Laakso hoiti osansa erinomaisesti, mutta Jaanus jäi hahmona hieman vaimonsa varjoon.
Todella viihdyttäväksi kaksikoksi osoittautui myös kylän hengellinen johtaja Luukas Paimen (Viljami Väisänen) ja kaksi sivupersoonaa kehittänyt Hesekiel (Rosa Nylén). Väisänen venyi Luukaksena osaan speksin terävimmistä omstarteista. Nylén taas selviytyi monitahoisesta roolistaan upeasti ja uskottavasti. Sivupersoonista mieleeni oli varsinkin riemuisasti ilosanomaa saarnannut Lovejoy.
Näyttelijöille täytyy ylipäätään antaa paljon tunnustusta, sillä he kaikki heittäytyivät rooleihinsa todella rohkeasti. Omstarteihin olisin toivonut kuitenkin lisää oivaltavia havaintoja nykyajasta ja kylterihenkeä. Kävin viime vuonna katsomassa opettajaopiskelijoiden speksin, ja siinä pidin erityisesti viittauksista alan ajankohtaisiin asioihin. KY-Speksissä vastaavaa olisi voinut olla enemmänkin, nyt turhan moni vitsi perustui navanalusjuttuihin. Hyvän maun rajoja koeteltiin ajoittain, mutta minusta se on sinänsä taiteessa enemmän kuin sallittua. Äänitehosteet olivat hienosti kohdallaan ja koko speksitiimi selkeästi hereillä omstartien tullessa.
Yleisesti esityksen parasta antia olivat kuitenkin musiikki- ja tanssinumerot. Musiikki on speksissä aina isossa roolissa tunnelmanluojana, ja KY-Speksissä musiikkihommissa onnistuttiin mielestäni liki täydellisesti. Biisivalinnat osuivat nappiin ja olivat sopivan monipuolisia, sovitukset toimivat erinomaisesti ja sanoitukset soljuivat sujuvasti. Harvoin olen kuullut yhtä taitavasti uudelleen sanoitettuja kappaleita! Laulusta sai hyvin selvää, mikä ei ole lainkaan itsestäänselvyys musikaalinäytelmissä.
Bändi puolestaan hoiti hommansa vähäeleisen tyylikkäästi mutta sopivan rouhealla asenteella. Soitto jytisi juuri niin kuin kuuluukin eikä kukaan himmaillut turhaan. Bändissä todella oli munaa! Tästä voisi moni cover-biisejä soittava yhtye ottaa mallia.
Tanssissakin nautin monipuolisuudesta. Esiintymislavan eri tasoja hyödynnettiin mukavasti, ja tanssijoilla oli joitakin todella hienoja koreografioita. Toiset koreografiat taas olisivat kaivanneet vähän lisää hiomista ja näyttävyyttä vielä.
Toki lavan takanakin oli selvästi tehty kovasti töitä. Maskeeraus toi upeasti esiin näyttelijöiden ilmeet ja eleet. Puvustuskin oli toimivaa, muttei erityisen mieleenpainuvaa. Toisaalta se oli tässä poikkeuksellisesti onnistumisen merkki: Metuusan kauppiaspariskunnan vaatteet ja muu ulkoasu loivat juuri sopivan keski-ikäistä ja konservatiivista kuvaa. Puvustus ylipäätään pelasi pitkälti stereotypioilla, kuten näytelmä muutenkin. Hyvä esimerkki tästä ovat hc-uskovaiset Luukas Paimen ja Hesekiel, joiden parta ja vaatteet veivät ajatukset Amerikan amisseihin.
Helsingissä KY-Speksiä esitetään Teatteri Forumissa kauppakeskus Forumin kulmalla. Sijainti on julkisilla kulkuneuvoilla liikkuvalle ihanteellinen, keskellä kaikkea. Tila on hyvin tunnelmallinen, mutta hieman epäkäytännöllinen. Teatterisaliin pitää kavuta rappusia pitkin, ja salin ilmanvaihto osoittautui illan edetessä surkeaksi. Kaltaistani vilukissaa se ei tosin haitannut, ei tarvinnut ainakaan palella.
Kauppatieteet taisivat muuten näkyä yleisön pukeutumisessa, sillä se oli mielestäni astetta huolitellumpaa kuin spekseissä yleensä. Näytelmä kesti omstarteineen ja väliaikoineen hieman vajaat kolme tuntia, mikä oli varsin katsojaystävällinen aika. Hieman kummastelin sitä, että speksin sponsorit olivat näkyvästi esillä jopa kesken esityksen. Ainakin tätä katsojaa ärsytti tuotesijoittelu, joka toki oli varmasti speksin taloudelle merkityksellistä.
Ainakin Helsingissä speksikausi on pyörähtänyt vauhdikkaasti käyntiin, ja joidenkin tiedekuntien näytelmät on jo nähty tältä vuodelta. Esimerkiksi humanistispeksin ystävillä on taas edessään pitkä odotus, sillä Pe(i)liä esitettiin vain yhden viikon ajan. Kävin itsekin katsomassa näytöstä viime viikolla ja pidin siitä paljon! Blogiin en tällä kertaa kirjoittanut arvostelua, sillä niin lavalla kuin lavan takana oli tuttuja. Lisäksi välillä on mukava unohtaa blogi ja keskittyä rauhassa esityksestä nauttimiseen sen kummemmin pohtimatta. Käy kuitenkin lukemassa kokemuksiani viime vuoden humanistispeksistä. Tämän ja viime vuoden perusteella uskallan sanoa, että humanistispeksi kannattaa nähdä myös ensi keväänä.
Täällä Kulttuurikuurissa speksikausi jatkuu kuitenkin vielä tänä keväänä. Maaliskuussa menen uteliaana katsomaan, mitä teekkarit ovat saaneet aikaan. Tämän vuoden teekkarispeksi Supernova sinkoaa katsojat ilmeisesti avaruuteen.
Lähiviikkoina on luvassa myös paljon muita mielenkiintoisia kulttuurimenoja: muun muassa burleskia, lisää teatteria ja tuoretta nykytanssia. Pysy mukana!
KY-speksi: Tervetuloa uudestaan Helsingissä vielä to 12. ja 19. sekä pe 20. helmikuuta. Esitykset Teatteri Forumissa (Yrjönkatu 31) klo 19. Maaliskuussa speksi lähtee kiertueelle: esitykset ke 4.3. Mikkelissä, to 5.3. Lappeenrannassa ja la 7.3. Turussa. K-18. Opiskelijalippu 13 e, peruslippu 17 e, kannatuslippu 27 e. Varaudu myös narikkamaksuun! Lisätiedot KY-Speksin verkkosivuilta ja Facebook-sivuilta.
Kävin katsomassa ti 10.2. näytöksen. Kiitos KY-speksille vapaalipusta! Tämän kirjoituksen pääkuvassa uudet asukkaat sekoittavat pikkukylän kuviot. Kuva: Esa Junttila / KY-Speksi.
KULTTUURIKUURI 