Harva aikuinen varmaan tarttuu vapaaehtoisesti kirjaan, joka on luokiteltu nuortenromaaniksi. Yksi suurimmista kirjallisista oivalluksistani alkuvuonna on ollut se, että kolmekymppinenkin voi nauttia ensisijaisesti teineille kirjoitetuista teoksista. Välillä on ihanaa unohtaa tosimaailman murheet ja uppoutua vaikkapa yliluonnolliseen romantiikkaan. Luin yliopiston kurssia varten vinon pinon nuortenromaaneja. Tässä suosikkini:
The Fault in Our Stars (Tähtiin kirjoitettu virhe). Jo tämän teoksen alkuasetelmat tuovat herkälle kyyneleet silmiin: 16-vuotias Hazel sairastaa parantumatonta syöpää. Hän joutuu kuljettamaan mukanaan happipulloa ja käyttämään öisin hengityslaitetta. Nuorten syöpäpotilaiden tukiryhmässä Hazel kohtaa 17-vuotiaan Augustuksen, jonka jalka on amputoitu syövän takia. Nuoret ihastuvat, rakastuvat ja alkavat seurustella.
Teos kuvaa lämpimästi mutta realistisesti syöpään sairastuneen ajatuksia ja toisaalta tuo esiin myös ensirakkauden ihanuuden. Jouduin ajoittain pitämään lukemisesta taukoa, kun itketti niin kovasti. Romaanista on tehty myös elokuva, joka oli minusta ihan ok. Varauduin paketilla nenäliinoja, mutta en tarvinnut niitä. Suosittelen nimenomaan kirjaa. Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars), John Green 2012.
The Hunger Games (Nälkäpeli). Pelottava ja surullinen dystopia pistää ajattelemaan. Luin kolmiosaisen sarjan ensimmäisen osan, jossa 16-vuotias Katniss joutuu taistelemaan hengestään ja surmaamaan muita nuoria karulla areenalla. Teoksen maailmassa rikkaat pitävät köyhiä kurissa järjestämällä vuosittain Nälkäpelin, johon arvotaan osallistujat. Nälkäpeli on samalla myös irvokas tositelevisiosarja, jota hyväosaiset seuraavat innoissaan.
Tätä kirjaa en meinannut malttaa laskea käsistäni ollenkaan ja haluan pian lukea myös sarjan muut osat. Kirjailijan tausta tv-käsikirjoittajana näkyy siinä, että luvut päättyvät niin jännittävästi, ettei lukemista vain voi lopettaa. Neljästä elokuvasta olen nähnyt nyt kolme, ja viimeisenkin olen jo varannut kirjastosta. Nälkäpeli, Suzanne Collins 2008.
Twilight. Luin neliosaisen sarjan ensimmäisen osan Twilight (Houkutus). Teos eteni minun makuuni turhan hitaasti, mutta lukukokemus oli silti nautinnollinen. Juoni on varsin yksinkertainen: 16-vuotias Bella muuttaa isänsä luo Forksin pikkukaupunkiin. Koulussa Bella törmää upeaan Cullenin perheen nuorisoon ja ihastuu heistä yhteen, Edwardiin. Ensirakkaudesta tulee tavallistakin hankalampaa, kun selviää, että Edward on (yllätys, yllätys) vampyyri. Omalaatuinen rakkaustarina etenee ihastumisesta parisuhteeseen ja lopulta myös avioliiton auvoon, kun vain jaksaa lukea riittävän pitkälle sarjaa.
Teinisaagasta on tietysti tehty myös supersuosittuja leffoja. Katsoin ne kaikki, ja ne tarjosivat ihanaa hömppäsiirappia. Viimeinen osa oli kyllä vähän pettymys, sillä siinä koko stoorin jännite hiipuu. En spoilaa ja kerro, miten tai miksi. Twilight: Houkutus, Stephanie Meyer 2005.
Susiraja. Twilightin kotimainen vastine, Susiraja-sarja koukutti ainakin ensimmäisellä teoksellaan. Siinä ainakin aluksi ihan tavallisena tyttönä pidetty Raisa ihastuu koulun komeimpaan poikaan, joka (yllätys, yllätys) sattuu olemaan ihmissusi. Onhan se nyt hauskaa eläytyä tarinaan, jossa Kainuun korven pikkukylässä suurin osa asukkaista on ihmissusia ja yksi vampyyri. Ah, ensirakkautta! Susiraja: Kesytön, Elina Rouhiainen 2012.
Mitäs mieltä te lukijat olette: maistuvatko nuortenromaanit vai eivät?
Blogikirjoituksen pääkuva: Meri Liukkonen. Ethän kopioi kuvia blogista luvatta, kiitos!
KULTTUURIKUURI 
Ainakin kirjabloggaajien keskuudessa on muuten tosi yleistä, että moni lukee myös nuortenkirjoja. Joku uusi bloggaaja joskus oli ihan ihmeissään asiasta, kun itselle ei kuulemma ollut tullut mieleenkään, että niin voisi tehdä. 😀 Itselle siis maistuu nuortenkirjat edelleenkin, en koskaan lopettanut niiden lukemista. Listaltasi olen lukenut vain Twilight-sarjan, joka ei ollut oikein omaan makuuni (yhdeksi kirjaksi tiivistettynä olisi ehkä toiminut paremmin).
TykkääTykkää
Hei Veera! Kiitos mielenkiintoisesta kommentista! Itse en ole jotenkin osannut ajatella, että voisin lukea nuortenkirjoja, ennen kuin nyt sitten oli ”pakko”. Kirjablogistithan niitä tosiaan lukevat varsin aktiivisesti, hyvä huomio. Enpä ole aiemmin kiinnittänyt asiaan huomiota. Jotenkin tuntuu myös siltä, että aikuisena sitä olisi sallitumpaa pitää vaikkapa maailmankirjallisuuden klassikoista kuin Twilightista. 😀 Itse taidan tosiaan Twilightista skipata ainakin kaksi viimeistä osaa, mutta yksi tai kaksi voisin vielä lukea. Divergent- eli Outolintu-sarja on myös alkanut kiinnostaa. Lisäksi huomaan ajattelevani aina välillä lämmöllä todellisia klassikkoteoksia, kuten Tiina- tai Anna-sarjojen romaaneja.
TykkääTykkää