Tunnelmointia kesän trendipaikassa: Iisa ja Konepajan Bruno

Helsingin Vallilaan aukesi kesän alussa paikka, jonka trendikkäät kaupunkilaiset ovat selvästi ottaneet omakseen. Konepajan Brunoa on vaikea määritellä lyhyesti: mukavan rosoisessa tehdasympäristösssä pääsee muun muassa istuskelemaan terassilla, katsomaan keikkoja, nauttimaan katuruoasta, joogaamaan, ottamaan tatuointeja, katsomaan taidetta ja kirppistelemään. Futiksen EM-kisafinaaliakin olisi päässyt tiiraamaan kollektiivisessa kisakatsomossa! Mutta kaikkea tätä ei sentään ole tarjolla yhdellä kertaa. Minulle ja kaverilleni menussa oli tällä kertaa ensisijaisesti Iisan keikka ja rentoa illanviettoa.

Brunon verkkosivuilla kerrotaan, että paikan perustajat, valokuvaajat Ilkka Hietala ja Jakke Nikkarinen halusivat avata teollisuusmiljöön viihtyisäksi olohuoneeksi koko kaupungille. Tila todella onkin viihtyisä ja mukavan näköinen. Vanha halli tarjoaa jo itsessään komeat ja historiaa kuiskivat puitteet. Tunnelmaa luodaan muun muassa taitavalla valaistuksella ja viherkasveilla.

Vanha halli tarjoaa jo itsessään komeat ja historiaa kuiskivat puitteet.

Keikkapaikkana puolestaan Bruno ei minusta ehkä ole aivan parhaasta päästä: Lava on sen verran matala, että ainakin näin 164-senttisenä tuli monesta paikkaa nähtyä lähinnä toisten ihmisten takaraivoja ja vain vilaus Iisaa. Tilanjakajina toimineet vaaleat kankaat rajasivat lavan edustan niin, että yleisöä oli käytännössä vain lavan leveydeltä, vaikka tilaa olisi toisella puolen ollut enemmänkin. Toisaalta kankaat myös loivat intiimiä fiilistä.

Näin nyt Iisan ensimmäistä kertaa livenä. Laulaja oli minulle toki entuudestaan tuttu, vaikken kovin paljoa eri kappaleita ollutkaan kuunnellut. Biisit sopivat hyvin kesäisen keveään tunnelmaan perjantai-iltana. Nelihenkinen bändi johtohahmoineen oli karismaattinen ja sympaattinen.  Keikka vain olisi voinut olla pidempikin, sillä se taisi jäädä hieman vajaaseen tuntiin. Myös miksaus olisi voinut onnistua paremminkin. Jos olisin enemmän sisällä musiikkiskenessä, voisin tarkemmin eritellä, mikä mätti. Soundi ei paikoin vain kuulostanut kovin tasapainoiselta.

Tässä yksi lemppareistani, Perjantai, joka kuultiin myös keikalla. Toinen suosikkini on rauhallisen tunteikas Kukaan ei oo kenenkään.

Bileet toki jatkuivat, vaikka Iisa lopetti. Pienen tauon jälkeen dj Alwar & OW astui pyörittämään levyjä. Jostain syystä bileväki ei oikein intoutunut heti tanssimaan, vaikka kauittimista kuului iloista ja rytmikästä musaa. Omaa juhlimistani rajoittivat flunssa ja sangen rankka työviikko, joten pian oli aika kävellä kohti yöbussia.

Brunon ruokatarjoilutkin jäivät toistaiseksi testaamatta. Halliin on parkkeerattu kaksi ruokarekkaa, jotka vaihtuvat usein. Ruoka- ja juomaohjelman ovat suunnitelleet Street Gastro -yrityksen Pertti ja Pasi. Mitään perussnägäriä tuskin Brunossa nähdään, vaan herkkusuita hellitään sitä paremmalla tarjonnalla.

Kaupungissa tuskin voi koskaan olla liikaa rentoja mutta tyylikkäitä ajanviettopaikkoja, joissa on mukava olla. Konepajan Bruno tulee toivottavasti jatkamaan toimintaansa tulevinakin kesinä ja kenties joskus jopa vuoden ympäri. Minulla ei varmasti tämä visiitti jäänyt viimeiseksi. Ilmainen after work -jooga on pakko testata, ja kirppis myös. Kävin mielelläni aikoinaan Vallilan Valtteri-kirpparilla näköetäisyydellä nykyisestä Brunosta.

Ohjelmavalikoimaa on ainakin niin paljon, että luulisi löytyvän jotain jokaiselle.

Konepajan Bruno (Aleksis Kiven Katu 17 A) avoinna pe klo 11–04, la 10–04 ja su 10-15 elokuun loppuun asti. Katso tarkat ajat ja ohjelmat Brunon kotisivuilta. Kannattaa myös tsekata Brunon Facebook-sivu, jonne päivitetään ahkerasti muun muassa tapahtumia ja kuvia. Iisa esiintyi Brunossa pe 8. heinäkuuta. 

Tämän kirjoituksen pääkuvassa Konepajan Bruno iltavalaistuksessaan. Kuva: Meri Liukkonen.