KokoTeatterissa Helsingissä on päässyt nyt marraskuun loppupuolella tanssiteoksen ja lyhytelokuvan yhteisiltaan, ja lisäesityksiä on toivottavasti tulossa. Vinkkasin Pöytä on katettu -kokonaisuudesta jo aiemmin syksyllä, ja aavistelin tuolloin, että luvassa olisi jotain sopivan hämärää; jotain, joka tyrkkää ajatukset liikkeelle. Myös monitaiteisuus kiinnosti.
Lähdetäänpä perkaamaan kokemusta.
Janne Laihon käsikirjoittama ja ohjaama tanssillinen lyhytelokuva The Wunderers aloitti illan napakasti ja voimakkaasti. Oma tulkintani ja kokemukseni rakentui hyvin samanlaiseksi kuin teoskuvaus, joten tässä esittely kokonaisuudessaan:
”The Wunderers on kuvaus yhteiskunnan normien tukahduttamasta parisuhteesta ja ihmisestä ympäristön vaatimusten ikeessä. Alitajunta ja arki törmäävät elokuvan liukuessa dekadenttiin ihmismieleen. Ohjaaja herättelee katsojaa pohtimaan, onko hänellä valmius kohdata itsensä rehellisesti, täysin ja kokonaan. Musiikki ja tanssi kuljettavat hengästyttävää, turbulenssia tavoittelevaa kuvastoa. The Wunderers yhdistää elementit toisiinsa, saaden kuvallisen, graafisen kerronnan hengittämään liikkeen tavoin, dialogissa tanssijoiden kanssa.”
Erityisesti jäi mieleen ajatus siitä, kuinka tyynien kasvojen takana voi tapahtua vaikka mitä. Minulle teos avautui ennen kaikkea yksilön salaisen ajatusmaailman kuvaajana. Tahti oli kieltämättä hengästyttävä, ja musiikin rytmi vei mukanaan. Tykkäsin! Aavistuksen elokuvasta saa alla olevasta teaserista:
Elokuvan jälkeen ehti väliajalla nauttia vaikka lasin viiniä. Jos juoma jäi kesken, ei hätää: poikkeuksellisesti tarjoiluita sai ottaa saliin mukaan.
Tanssiteoksen ja lyhytelokuvan työryhmissä näkyy osin samoja nimiä. Koreografiat molempiin teoksiin on tehnyt Ninni Perko. Myös Jatkojen esityskuvauksessa on puettu sanoiksi omakin kokemukseni niin hyvin, että toistan kuvauksen tässä:
”Jatkot on välitila juhlien ja väistämättömän aamun välillä. Tästä eteenpäin roikutaan menetetyn hyvän rippeissä, toiveena saada vielä pieni maku eilisestä – vai olisiko tällä hetkellä vielä jotakin annettavaa? Nyt jahdataan nälkäisenä kokemuksia, nautintoja, lopun ajan täyttymystä ja ohi menneitä mahdollisuuksia. Sivuun itsehillintä ja itsekritiikki, rajat ylittyvät ja itseriittoisuus on makeaa.
Jatkot on Tanssiteatteri Sivuun Ensemblen monitaiteellinen, tanssia, musiikkia, draamaa ja visualisointia yhdistelevä näyttämöteos, joka käsittelee fragmentteina ’elämän jatkoaikaa’ eri näkökulmista.”
Jatkot etenee tosiaan yksittäisinä kohtauksina, joita yhdistävät lähinnä koko teoksen teemat. Esityksestä oli välillä hieman hankala saada otetta. Osasyy saattoi olla se, että yläriviltä varsinkin lattiatason liikkeitä joutui kurkkimaan muiden olkien ylitse. Pääsyy varmaan on se, että teos on sellainen kuin ajattelinkin: se jättää katsojan omalle tulkinnalle runsaasti tilaa. Joillekin tilaa lienee liikaa.
Kaikki ei ehtinyt aueta ensimmäisellä katsomiskerralla, vaikka esityksessä edetään kohtauksesta toiseen turhaan kiirehtimättä. Painavaa sisältöä on niin paljon, ettei mikään yksittäinen ajatuskulku ehtinyt liiemmin iskostua tajuntaan – lukuun ottamatta yleistä pohdintaa siitä, millaista maailmaa olen ja olemme rakentamassa ja jättämässä perinnöksi jälkipolville. Millainen on maapallon tulevaisuus? Miten käy ympäristön, miten ihmisen?
Jatkoilla ollaan, monessakin mielessä. Tunnelmista käytiin läpi ainakin riehakas, himokas, surullinen, hiljainen, iloinen ja vaikka mitä muuta. Sai nauraa ja hiljentyä.
Puhetta teoksessa on aika vähän, mutta lausutut sanat ovat vahvoja. Myös laulujen sanoja kannattaa kuunnella korva tarkkana. Nautin kovasti niin elokuvan kuin tanssiteoksen äänimaailmasta ja musiikista.
Lavalla on yhteensä viisi esiintyjää: Tiia Hämäläinen, Hanna Vahtikari, Saima Saari, Mikko Perkola ja Jarmo Saari. Heistä kaksi viimeiseksi mainittua istuvat välillä soittamaan. Eri taidemuotojen rajat myös joustavat kiinnostavasti: muusikot solahtavat vaivatta tanssimaan ja tanssijat laulavat. Illan aikana kuullaan muun muassa todella kaunis duetto ja nähdään monenlaista liikettä niin soolona kuin ryhmässäkin.
Tanssin lisäksi ihailinkin ylipäätään kaikkea liikettä. Kun aistit saavat hemmottelua, ei haittaa, vaikkei aina kaikkea täydellisesti osaisikaan tulkita. Loppukohtaus oli vaikuttava ja kaunis, kun Saima Saari asteli pimeällä näyttämöllä ilmeisestikin ohuesta muovista tehdyssä mekossa, jossa loistivat pienet valot. Muutenkin koin Jatkojen olevan katsomiskokemuksena intensiivinen ja aito – ja sopivasti hämärä.
The Wunderers ja Jatkot sopivat fiilikseltään hyvin peräkkäin esittäviksi ja jollain tapaa täydentävät toisiaan. Tunnelma ensi-illassa oli lämminhenkinen ja avoin. Kahden teoksen yhteisiltoja näkisin mieluusti jatkossakin.
Pöytä on katettu -kokonaisuus nähtiin KokoTeatterissa la 25.11. asti. Kävin avecin kanssa ensi-illassa la 18.11.2017. Kiitos KokoTeatterille ja Sivuun Ensemblelle vapaalipuista! Lisäesityksiä mahdollisesti tulossa. Lisätiedot esimerkiksi Sivuun Ensemblen kotisivuilta. Tämän kirjoituksen pääkuvassa Jatkot, kuvaaja: Hanna Sakara.
Työryhmä, The Wunderers:
Esiintyjät: Ninni Perko, Jarmo Saari, Tiia Hämäläinen, Salli Berghäll, Olavi Louhivuori, Abdissa ”Mamba” Assefa ja Sami Kuoppamäki
Ohjaus, käsikirjoitus, grafiikka: Janne Laiho
Musiikki: Jarmo Saari ja Jarmo Saari Republic
Koreografia: Ninni Perko
Kuvaus: Sakari Rinta-Valkama
Valot: Jani Lappeteläinen, Paavo Kolttola
Puvustus: Niina Huovinen
Tuottaja: Kimmo Koskinen
Työryhmä, Jatkot:
Esiintyjät: Tiia Hämäläinen, Hanna Vahtikari, Saima Saari, Mikko Perkola ja Jarmo Saari
Koreografia: Ninni Perko
Musiikki: Mikko Perkola ja Jarmo Saari
Tekstit: Marko Järvikallas
Visualisointi: Mila Nirhamo
Valosuunnittelu: Juha Tuisku
Kuvat, grafiikka: Hanna Sakara
Tuottaja: Salli Berghäll
Tuotanto: Sivuun Ensemble, KokoTeatteri, Artlab Productions, Jarmo Saari Republic
KULTTUURIKUURI 