Tanssiteos The Body on enemmän kuin pelkkä esitys kehosta

Mitä katsomme, kun katsomme kehoa? Tässä yksi kysymys, joka nousee esiin nykytanssiryhmä Liisa Pentti + Co:n uudessa esityksessä The Body,  joka sai juuri ensi-iltansa Helsingin Suvilahdessa. Teoksessa esiintyy kaksi tanssijaa, Liisa Pentti ja tanskalainen Bo Madvig.

Esityksessä on jotain hypnoottista ja meditatiivista. Cirkon Maneesi imaisee katsojan levolliseen pimeyteen, jossa valo seuraa kauniisti tanssijoita ja nostaa heidän kehonsa esiin. Muu unohtuu, yleisössä saa vain olla, rauhoittua ja katsoa. Aisteja ei ylikuormiteta informaatiolla, vaan päinvastoin hellitään vähäeleisyydellä. Pentillä ja Madvigilla on samanlaiset Tua Helveen suunnittelemat asut, eli kimaltelevat, läpikuultavat hihattomat paidat ja lyhyet harmahtavat sortsit. Heidän liikkeissään on kiehtovasti samaa mutta kuitenkin erilaista. Lavasteita ei ole lukuun ottamatta yhtä suorakaiteen muotoista laatikkoa, mutta ei muuta tarvittaisikaan.

Esitys etenee rauhallisesti, paikoin viipyillen. Pikkuriikkinen liike yhdessä kehon osassa kasvaa hiljalleen, siirtyy tai muuttuu. Jouni Tauriaisen luoma äänimaailma on hillityn tehokas, kunnes lopussa Tšaikovskin mahtipontinen viulukonsertto täyttää tilan.

TheBody_©uupitirronen-79
Etualalla Bo Madvig, taka-alalla Liisa Pentti. Kuva: Uupi Tirronen

Nykytanssin katsojana olen yhä aivan aloittelija ja sorrun edelleen odottamaan jotain paljon perinteisempää ja selkeätulkintaisempaa kuin mitä taide-esitykset usein ovat. Niin myös tällä kertaa. Minulle teoksen liikekieli oli kiehtovan uudenlaista mutta siksi myös hämmentävää. Tämä ei varmasti ole sitä nykytanssia, mikä maallikolle tulee ensimmäisenä sanasta mieleen. Kokeneelle katsojalle teos auennee eri tavalla kuin noviisille, mutta noviisikin voi rauhoittua katsomaan ja ihmettelemään, antaa katseen seurata liikettä ja nauttia siitä.

Tulkitsemiseen on monta tietä, joille lähteä. Liisa Pentti + Co kuvailee, että The Body on esitys kauneudesta ja kauneuden samanaikaisesta mahdottomuudesta sekä merkityksenannon monimutkaisuudesta ja inhimillisestä hauraudesta. Teoksessa nivoutuu yhteen kaksi teemaa, eli menneisyyden ja tulevaisuuden samanaikaisuus sekä aistimellisuuden ja ajatuksen yhteentörmäys.

Melko abstraktia kuvausta, sanoisin. Aistimellisuuden jouduin googlaamaan ja opin sen olevan ainakin filosofian termi. Tieteen termipankissa kerrotaan näin: ”Aistimellisuutta luonnehtii passiivisuus. Aistien välityksellä saamme vaikutelmia ympäristöstämme ilman omaa aktiivista panostamme.”

TheBody_©uupitirronen-21.jpg
Liisa Pentti. Kuva: Uupi Tirronen

Käsiohjelmassa Liisa Pentti avaa lisää niin teoksen merkityksiä kuin syntyäkin. Hän kertoo aloittaneensa hylkäämällä kaikki vanhat lähtökohtansa. Pentti on yksi suomalaisen tanssikentän tunnetuimmista nimistä, ja hänellä on takanaan jo 30 vuoden ura. The Body puolestaan on ensimmäinen osa teossarjasta The Body is a (clear) Place in the Space, joka syntyy vuosina 2017 ja 2018.

The Body on syntynyt kahden Pentin itselleen esittämän kysymyksen kautta, jotka lainaan tässä suoraan käsiohjelmasta: ”Voinko luoda kehollani liikettä, joka ei alistu kielen ja kulttuuristen kuvien sisäisille merkityksille vaan luottaa olemassaoloonsa esitystilanteessa niin, että tiedostamaton kehollinen tieto synnyttää jotain tietoisuuteni tavoittamattomissa olevaa, uutta merkitystä? Missä ovat ne alueet, joista ei voi puhua ja joita ei voi myydä?”

Jälkimmäisessä kysymyksessä Pentti viitannee siihen, kuinka hän kokee taiteen käsitteen alkavan nykymaailmassa vaikuttaa tarpeettomalta ja taloudellisten intressien syövyttämältä.

TheBody_©uupitirronen-49
Etualalla Bo Madvig, taka-alalla Liisa Pentti. Kuva: Uupi Tirronen

The Bodyssä siis sukelletaan tiedostamattoman alueelle. Tanssi näyttääkin siltä ikään kuin keho toimisi itsenäisesti, irrallaan tietoisesta ajattelusta. Tätä vaikutelmaa vahvistaa ja luo se, että sekä Pentti että Madvig pysyvät ilmeettöminä. Käsi sätkii ja pyörähtelee viulun tahtiin, lopulta keskikeho lähtee rytmiin ja kädet rauhoittuvat, mutta ilmeet eivät värähdäkään.

Myös tanssijoiden välinen vuorovaikutus on mielenkiintoista, sillä sitä ei oikeastaan ole – ainakaan sellaisena kuin vuorovaikutuksen yleensä ymmärrämme, vaan ennemmin jonkinlaisena mykkänä vuoropuheluna matkan päässä toisistaan sekä liikkeiden samanaikaisuutena. Katseet eivät taida kohdata ainakaan montaa kertaa, molemmat ovat ikään kuin omassa tilassaan vaikkakin usein kaksin.

Teos pohtii myös kauneuskäsitteen sisältöä ja merkitysten kulttuurisidonnaisuutta. Jotkin liikkeet näyttivät minun silmiini jopa rumilta, mutta tämä tarjosi mahdollisuuden miettiä, miksi ajattelin niin. Onko vain sulava ja linjakas kaunista? Miksei sitä voisi olla terävä tai hytkyvä?

Liisa Pentti +Co: The Body Cirkon Maneesissa (Suvilahti, Helsinki) pe 29.9.2017 asti. Kesto noin 75 min, 1 väliaika. Esitystä suositellaan täysi-ikäisille. Liput 25/10 e. Lisätiedot Liisa Pentti + Co:n kotisivuilta.

Kävimme katsomassa teoksen ensi-illassa pe 22.9.2017. Kiitos Liisa Pentti + Co:lle kutsusta ja vapaalipuista! Tämän kirjoituksen pääkuvan kuvaaja: Uupi Tirronen.

Esityksen tiedot:

Konsepti: Liisa Pentti
Esiintyjät: Bo Madvig (DK), Liisa Pentti
Valosuunnittelu: Meri Ekola
Äänisuunnittelu: Jouni Tauriainen
Pukusuunnittelu: Tua Helve
Tuottaja: Inari Pesonen
Tuotanto: Liisa Pentti +Co
Tukijat: Taiteen edistämiskeskus, Helsingin kaupunki, Pohjoismainen kulttuuripiste ja Suomalais-tanskalainen kulttuurirahasto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s