Ensikertalaisen viisi parasta asiaa Flow’sta

Olin viikonloppuna ensimmäistä kertaa (!) Flow-festivaaleilla Helsingin Suvilahdessa. Tässä viisi suosikkiani festarihumusta. Kohdat ovat sekalaisessa järjestyksessä.

1. Frank Oceanin raikkaan erilainen, sielua hivelevän kaunis show. Yhdysvaltalaistähti esiintyi päälavalla sunnuntain päätteeksi. Keikka alkoi vartin myöhässä, mutta pieni odotus todella palkittiin. Ihastuin erityisesti artistin aitoon läsnäoloon: upea ääni ja äänenkäyttö saivat nousta päärooliin. Välispiikit tuntuivat välittömiltä ja lämpimiltä.

Ocean asteli yleisön keskelle sijoitetulle lavalle ja näytti itse hoitelevan myös dj:n hommia. Videokuvaajat seurasivat artistia pitkin lavaa, ja niin pää- kuin sivunäytöiltä pääsi katsomaan hienosti luotua videoshow’ta ajoittaisine erikoisefekteineen. Videoartisti teki huikeaa ja sekunnintarkkaa työtä! Esiintymisen huipensivat värilaserit ja savu sekä se, kun lavalle saapui joukko eri instrumenttien, kuten viulujen, soittajia.

Eri suunnilta kaiuttimista virranneet äänet ympäröivät kuulijan mielenkiintoisesti. Musiikki soi kuitenkin minusta huomattavasti hiljaisemmalla kuin useimmilla muilla keikoilla. Syynä taisi olla ajankohta, sunnuntai-ilta? Oceanin samettinen ääni ja lempeät kappaleet sopivat upeasti elokuun jo tummuneen illan tunnelmaan. Tanssittavia biisejä olisin silti mieluusti kuullut enemmän, sillä ne todella sytyttivät yleisön. Illan päätteeksi Ocean laulatti ja nauratti yleisöä kappaleella, jonka osin varsin hupaisat sanat heijastettiin karaoketyyliin näytöille.

Osalle yleisöstä Oceanin keikka taisi olla paikoin liian riisuttu ja hidastempoinen. Minusta keikka teki Frank Ocean -fanin.

Flow Jussi Hellsten (2)
Frank Ocean kielsi keikkansa kuvaamisen, joten kuvia on lähinnä yleisöstä. Kuva: Jussi Hellsten / Flow Festival

2. Ihmiset. Flow Festival keräsi tänä vuonna peräti 75 000 kävijää. Koska asun pääkaupunkiseudulla ja tunnen paljon Flow’sta pitäviä ihmisiä, törmäsin todella moniin tuttuihin. Toisaalta huomasin senkin, että jos haluaa ehdottomasti tavata jonkun tietyn ihmisen, pitää siitä sopia. Valtavalla festarialueella voi helposti palloilla kolmekin päivää ilman, että kohtaa yllättäen.

Yleisö taisi olla keskivertofestarikansaan verrattuna vähän iäkkäämpää ja paremmin käyttäytyvää. Useinhan meininki festivaaleilla on kuin ruotsinlaivalla pikkutuntien aikaan, mutta Flow’ssa örveltäjät olivat minusta aika vähissä. Nautin ihmisvilinän seuraamisesta, sillä ohi kulki jatkuvasti persoonallisia pukeutujia ja ylipäätään tyylikkäitä ja kauniita, hyväntuulisia juhlijoita

3. Jon Hopkinsin myrskykeikka pihalla salamien räiskeessä. Yhdysvaltalais-dj soitti sellaisen setin, ettei voinut kuin tanssia. Kavereilta kuulin myöhemmin, että Hopkinskin oli joutunut keskeyttämään esiintymisensä lauantain ukkosmyrskyn takia. Satuimme yhden ystäväni kanssa paikalle ilmeisesti juuri sen jälkeen, kun hän oli käynnistänyt bileet uudestaan. Oli hienoa nähdä, miten ihmiset tanssivat innoissaan tunnelmallisella Front Yardilla sadeasut kahisten. Yläilmoissa välkkyivät festarivalot, ja esiintymislavan takana salamoi.

Flow’n esiintymispaikat Front Yard, Red Garden ja The Other Sound pitivät muutenkin huolta siitä, että tuli tanssittua. Lauantain käännyttyä jo sunnuntain puolelle amerikkalainen LSDXOXO villitsi yleisöä The Other Soundissa yhdistämällä valtavirtahiteistä tuttuja ääniä omiin soundeihinsa ja luomalla jotain aivan uutta. Koskaan ei tiennyt, mitä seuraavaksi tulisi  ja se oli ihan parasta. Samana iltana aiemmin viihdyin myös brittiläisen Bicepin keikalla.

Flow 2017 Eetu Ahanen
Ihmisiä Front Yardin edustalla jossain vaiheessa lauantai-iltaa. Kuva: Eetu Ahanen / Flow Festival

4. Vegaaninen lakritsi-kookosjäätelö. Edes 4,5 euron hinta ei tuntunut liian suolaiselta, sillä tämä herkku on ehdottomasti yksi parhaista jäätelömauista, joita olen koskaan saanut maistaa. Lakukastikkeessa ei ollut pihtailtu, ja se oli ihanan paksua, tahmaista ja voimakkaan makuista. Kookos taas oli niin täyteläistä ja kermaista, että kermajäätelön nimiin vannovatkaan tuskin pettyvät. Maistelin muitakin jätskejä, mutta ne jäivät ”ihan hyvä” -osastolle tähän verrattuna.

Flow tarjoaa tunnetusti elämyksiä herkkusuille, ja ruokakojuissa olikin valinnanvaraa vähintään riittävästi. En siis suinkaan elänyt pelkällä jäätelöllä, vaan söin kauniisti aseteltuja, terveellisiä, raikkaita ja hyvänmakuisia aterioita. Yli 10 euroa on minusta silti festariruoasta tyyris hinta. Halvimmat ateriat taisivat lähteä juurikin tuosta kympistä. Pienempää purtavaa sai vähän edullisemmin.

meri flow naam
Jäätelöstä ei ikävä kyllä ole kuvaa, mutta tässä blogisti ja Flow’n vastuullisimmaksi valittu ruoka-annos, Fat Ramenin tofuveneet eli Summery Jalotofu Ssäm Boats: luomuromainesalaattia, umami-jalotofua, silmusalaattia, kevätsipulia, puffattua villiriisiä ja vegaaninen kurkumakastike. Kuva: Elisa Helenius

5. Festarialue ja tunnelma. Moni kokenut Flow-kävijä on kertonut, kuinka festarien ainutlaatuinen tunnelma on selvästi kärsinyt viime vuosina ihmispaljouden myötä. Ilmeisesti Flow’sta on tullut liiankin suosittu ilmiö. Festivaalissa on silti lumonsa. Alue oli somistettu kauniisti, ja sinne oli luotu useita erihenkisiä omia pieniä maailmojaan. Aurinkoiset iltapäivät kutsuivat hengailemaan lukuisille istumiseen ja makoiluun soveltuville alueille. Keikoilla taas tunnelma ja visuaalinen ilme vaihtelivat villin riehakkaasta rauhalliseen fiilistelyyn. Ohjelmaa oli hurjan paljon.

Historiallinen Suvilahden alue tarjoaa oivat puitteet urbaanille festivaalille ja taitaa olla kauneimmillaan illalla upeassa tunnelmavalaistuksessa. Suvilahden etuna on sekin, että sinne on helppo tulla. Keskustasta festarialueelle pääsee julkisilla kulkuneuvoilla kävelyineen kymmenessä minuutissa. Minusta myös kaikki järjestelyt sujuivat suorastaan hämmästyttävän hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon festarin kävijämäärän. Perjantaina ja lauantaina jouduin odottamaan portilla jonkin aikaa, mutta kohtuullisesti, ja sunnuntaina taas pääsin sisään varmaan viidessä minuutissa. Vessoihin tai baaritiskille en jonottanut lähes ollenkaan. Sain myös joka paikassa oikein ystävällistä palvelua.

Flow Jussi Hellsten
Kuva: Jussi Hellsten / Flow Festival

Lauantaina myrsky riepotteli isoja telttoja niin, että ne jouduttiin turvallisuussyistä sulkemaan. Koko festivaali oli hetken aikaa seisahduksissa, mutta Flow’n verkkosivuille päivitettiin tiuhaan tietoa ja arvioita siitä, miten ilta tulisi jatkumaan. Keikat käynnistyivät aika nopeasti uudelleen, kun ottaa huomioon, että ennen sitä rakenteet piti tutkia huolellisesti ja viranomaisilta saada lupa jatkaa. Sunnuntaina oli outoa kulkea Katri Valan puiston kautta festarialueelle. Puistossa makasi yhä kaatuneita puita ja irronneita oksia, mutta festarialueella Kiira-myrskystä ei näkynyt enää jälkeäkään. Flow’n sunnuntai oli ruuhkainen mutta iloisen rento.

Jäi kyllä sellainen olo, että minun ja Flow’n yhteinen taival jatkuu varmasti vielä. Olen kirjoittanut viime viikolla Flow’sta myös talkoolaisen näkökulmasta, sillä olin kolme päivää rakentamassa backstage-alueita ennen festarien alkua. Kokemuksistani voi lukea täältä.

Millaisia festarikokemuksia teillä lukijoilla on? Mitkä olivat tämän vuoden Flow’n huippukohtia, mikä on jäänyt aiemmin mieleen?

Tämän kirjoituksen pääkuva: Koptercam / Petri Anttila, Flow Festival.  Lisää virallisia kuvia Flow Festivalista voi katsoa Flickr-kuvasivustolla. Seuraavan kerran Flow Festival järjestetään Helsingin Suvilahdessa ensi kesänä 10.–12.8.2018. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s