”Miten en ole käynyt täällä aiemmin! Näistä teoksista pidän, ne ottavat rohkeasti kantaa. Onpa ihana rantasauna, kuin astuisi vanhan ajan Suomi-leffaan! Oho, vieläkö näyttely jatkuu? Näitkö, tuollakin on veistos? Jopas on monipuolista!”
Jos joku olisi viime viikolla äänittänyt kahden näyttelyvieraan keskustelua taidekeskus Salmelassa Mäntyharjulla, olisi nauhuri saattanut poimia muun muassa tällaisia lauseita. Alun perin en ollut edes ajatellut mennä Salmelaan, mutta päädyin sinne osin seuralaiseni houkuttelemana. Keskuksessa on vuosittain esillä teoskokoelmia kotimaisilta nykytaiteen konkareilta ja uusilta nimiltä. Siellä järjestetään myös erilaisia konsertteja ja tapahtumia.
Näyttely osoittautui paljon laajemmaksi ja monipuolisemmaksi kuin olin ajatellut. Salmela on silti omiaan myös kiireisille kulttuurin kuluttajille, sillä siellä voi tutustua yhdellä käynnillä tehokkaasti mutta samalla kattavasti kotimaiseen nykytaiteeseen. Ehdottomasti näkemisen arvoisia ovat myös viehättävät puitteet: kauniisti kunnostetut, iäkkäät rakennukset ja hoidetut piha-alueet järven rannalla.
Taidekeskus Salmelaan on helppo löytää: sen kun ajaa Mäntyharjun keskustan läpi, jos tulee etelästä. Salmelan vieressä on myös kesäteatteri ja viihtyisältä vaikuttava ravintola-kahvila. Kävimme katsomassa ravintolan lounaslistaa, mutta hinta oli meistä turhan korkea tarjontaan nähden ja lähdimme siksi syömään muualle.
Salmela on auki vain kesäisin. Tänä kesänä se sulkee jo hieman ennen elokuun puoliväliä, joten tähän näyttelyyn halajavan tulee toimia ripeästi.
Erityisesti minua viehätti se, miten erilaisia teoksia oli esillä veistoksista maalauksiin ja sekatekniikalla toteutettuihin töihin. Osa töistä oli realistisempia, osa abstraktimpia.
Yleisesti ottaen teoksista voi silti helposti sanoa, että suomalaisia taiteilijoita inspiroi Suomen luonto. Maisemakuvia ja kotimaisia villieläimiä näkyi paljon.
Näyttely ei ole liian vaikeaselkoinen tai turhauttava taidenoviisillekaan. Salmelaan voisi viedä myös sen kaverin, joka sanoo inhoavansa nykytaidetta, koska ei ymmärrä sitä ollenkaan. Elämys on varsin lempeä, suurta ravistelua suuntaan tai toiseen ei täällä koe.
Meillä taisi hurahtaa peräti pari tuntia Salmelassa, mutta katselimme teoksia hyvin rauhallisessa tahdissa ja pysähdyimme välillä ihailemaan myös maisemia. Näyttely on kieltämättä suuri, mutta onpahan nähtävää myös kovaan kulttuurinnälkään. Kierroksen jälkeen on henkisesti ravittu olo.
Salmelan vieressä, toisella puolen tietä, sijaitsee Mäntyharjun kirkko, jota kannattaa myös käydä katsomassa. 1800-luvun alussa rakennettuun kirkkoon mahtuu istumaan noin 1 700 henkeä.
Hauska yksityiskohta kirkon historiasta on se, että valtionarkkitehti Charles Bassi suunnitteli kirkkoon tilaa peräti 6 000 ihmiselle. Rakennusvaiheessa suunnitelmia kuitenkin ”hieman” supistettiin.
Nykyään koko Mäntyharjun kunnassa asuu yhteensä noin 6 000 ihmistä.
Jos kiirehdit Salmelaan vielä tänä kesänä, et voi jättää väliin Mäntyharjulle purkutaloon rakennettua taidenäyttelyä Katajainen kansa. Siitä ehdinkin jo kirjoittaa aiemmin.
Seuraavaksi sitten palataan tukevasti pääkaupunkiseudulle. Haluaisin kuitenkin kuulla, onko joku teistä lukijoista käynyt Salmelassa tänä kesänä tai muulloin. Kiinnostaisiko käydä? Mitä mieltä ylipäätään olette kotimaisesta nykytaiteesta?
Taidekeskus Salmela, Mäntyharjuntie 25, Mäntyharju. Avoinna tänä vuonna 13.8. asti joka päivä klo 11–18. Liput: aikuinen 12 e, opiskelija 9 e, alle 16-vuotiaat 9 e, alle seitsemänvuotiaat ilmaiseksi. Lisätiedot ja taiteilijaesittelyt Salmelan kotisivuilta.
Näyttely avautui 10.6.2017. Tämän kirjoituksen pääkuva taidekeskus Salmelalta, kuvaaja: Matti Lehto.
KULTTUURIKUURI 