Silmät, amor ja elämäntarina: kolmen kohdan kirjoitus boheemitaiteilija Modigliania esittelevästä näyttelystä

Hyvää vuotta 2017, hyvät lukijat! Aloitetaan tämä vuosi Kulttuurikuurissa erityisesti muotokuvistaan ja sensuelleista alastonmaalauksistaan sekä boheemista elämäntyylistään tunnetulla italialaisella taiteilijalla. Kävin Helsingissä Ateneumissa katsomassa Amedeo Modiglianin (1884–1920) töitä ja elämää esittelevän näyttelyn, joka on auki vielä helmikuun alkupuolelle asti. Ateneumin verkkosivujen mukaan kokonaisuus on toistaiseksi laajin Modigliani-näyttely Pohjoismaissa.

Häpeäkseni täytyy myöntää, ettei taiteilijan nimi olisi juurikaan tuonut päähäni mielikuvia, ellen olisi kulkenut taidemuseon seinällä olevan jättimäisen julisteen ohi useaan kertaan. Olin toki nähnyt hänen teoksiaan, mutta en ollut liiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, kuka ne oli luonut. Ehkäpä Modigliani on jäänyt hieman esimerkiksi aikalaisensa Pablo Picasson varjoon? Toki kuvataiteen tuntemuksessanikin on vielä runsaasti petrattavaa.

Päätin lähestyä näyttelyä tällä kertaa kolmen kohdan kautta.

2987-amedeo-modigliani-photographer-marc-vaux-copyright-pvdebridgeman-images
Amedeo Modigliani, Marc Vaux’n valokuvaamana taiteilijan työhuoneella, lahja Thora Klinckowstromilta. © PVDE / Bridgeman Images.

1. Elämäntarina. Tässä näyttelyssä kannattaa ehdottomasti tutustua paitsi teoksiin, myös taiteilijaan. Amedeo Modiglianin elämäntarina on varsin intensiivinen. Hän sairasteli paljon jo lapsesta lähtien. Myöhemmin hän eleli kauniisti ilmaistuna boheemisti. Alkoholia kului, samoin tupakkaa ja muita päihteitä.

Naiset vaihtuivat eikä hänellä ollut moniakaan pitkäaikaisia suhteita elämänsä aikana. Muutamaa vuotta ennen kuolemaansa hän kuitenkin tuli isäksi. Modigliani menehtyi tuberkuloosiin vain 35-vuotiaana, samaan aikaan kun hänen rakastettunsa Jeanne Hébuterne odotti viimeisillään parin toista lasta. Erityisen traagiseksi kuoleman tekee se, että Hébuterne musertui siitä niin, että päätyi itsemurhaan hyppäämällä kerrostalon ikkunasta.

Modigliani kuoli köyhänä juuri kuuluisuutensa kynnyksellä. Hän oli hyvin tuottelias. Voi vain arvailla, millainen hänen vaikutuksensa taidemaailmaan olisi voinut olla, jos hän olisi elänyt pidempään.

2564-taidemaalari-lopld-survagen-muotokuva-1918
Amedeo Modigliani: Taidemaalari Léopold Survagen muotokuva (1918). Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen.
PIENI-amedeo-modigliani-germaine-survage-with-earrings-1918
Amedeo Modigliani: Germaine Survage ja korvakoru (1918). Musée des Beaux-Arts, Nancy. Kuva: Musée des Beaux-Arts, Nancy / Cliché C. Philippot.

2. Persoonallinen tyyli ja Amorin apulainen. Muotokuvia tehdessään Modiglianilla oli selkeä näkemys mallinsa piirteistä, ja hän muokkasi ja korosti niitä mielensä mukaan. Joitakin teoksia hän maalasi myös ulkomuistista ja eri mallien ominaisuuksia sekoittaen.

Modiglianin tyyli pitkine kauloineen, erikoisine silmineen, kapeine olkapäineen ja intensiivisine sävyineen on helppo tunnistaa. Toisaalta yllätyin siitä, miten toiset töistä olivat maalausjäljeltään ja tunnelmaltaan selkeästi jollain tapaa erilaisia kuin toiset. Germaine Survage ja korvakoru on herkkä ja kaunis teos. Istuva alaston ja paita taas esittelee paljon peittävämpää maalipintaa ja on eri tavalla kiintoisa. Kontrasti on vielä suurempi joidenkin muiden teosten välillä.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Modigliani on teoksensa kautta toiminut amorina. Hänen maalauksensa Germaine Survagesta oli ilmeisesti tärkeä tekijä siinä, että Germaine päätyi yhteen tulevan miehensä, taidemaalari Léopold Survagen kanssa. Tarkempaa tietoa tämän rakkaustarinan alusta ei ainakaan minun silmiini osunut.

PIENI-amedeo-modigliani-seated-nude-with-a-shirt-1917-villeneuve-dascq-lam-photo-philip-bernard
Amedeo Modigliani: Istuva alaston ja paita (1917). LaM, Lille Métropole musée d’art moderne, d’art contemporain et d’art brut, Villeneuve d’Ascq, Geneviève ja Jean Masurelin lahjoitus 1979. Kuva: Philip Bernard.

3. Silmät, sielun peili? Minua jäivät askarruttamaan Modiglianin maalaamien muotokuvien silmät. Sanotaan, että silmät ovat sielun peili. Modigliani maalasi silmät usein mantelinmuotoisina, mutta tyhjinä, jopa täysin mustina. Hyvä esimerkki silmistä on vaikkapa tässä suoraan yllä, teoksessa Istuva alaston ja paita, joka on lempiteokseni Ateneumin näyttelystä.

Ystävälleen, jo mainitulle Léopold Survagelle, Modigliani antoi puolestaan yhden ”kunnollisen” silmän. Näyttelyssä kerrottiin, että taiteilija oli todennut tätä ihmetelleelle Survagelle, että ”yhdellä silmällä katsot maailmaa, toisella itseäsi”.

Entä mitähän myrskyisässä suhteessa Modiglianiin ollut Beatrice Hastings ajatteli muotokuvastaan? Niin seuralaiseni kuin minun mielestäni Hastings näytti aika pelottavalta osin juuri tyhjistä silmistä johtuen. Hastings oli mallina useissa eri teoksissa. Yksi niistä on Nainen ja samettinen kaulanauha, josta on kuva Ateneumin kotisivuilla.

3307-modi018
Amedeo Modigliani -näyttely Ateneumin taidemuseossa. Kuva: Kansallisgalleria/Jenni Nurminen.

Vielä loppuun muutama sana näyttelystä yleisesti. Ateneumin Modigliani-näyttely sopii erityisesti heille, jotka haluavat oppia lisää 1800- ja 1900-lukujen vaihteen taiteesta. Modiglianin lisäksi näyttelyssä esitellään kattavasti hänen elämäntapahtumiaan sekä lähipiiriään ja taiteilijayhteisöään Pariisissa. Taidemuseon kolmoskerroksen täyttävä näyttely on juuri sopivan laaja eikä aiheuta ähkyä taidenoviiseillekaan.

Näyttelyn loppupuolella on myös huone, jossa voi päästää oman luovuutensa valloilleen ja piirtää vaikkapa oman muotokuvansa katsomatta ollenkaan paperiin. Ja jos intoa riittää, on kakkoskerroksen Suomen taiteen tarina -näyttelyssä toki paljon lisää nähtävää.

Amedeo Modigliani Ateneumissa (Kaivokatu 2, Helsinki) su 5.2.2017 asti. Näyttely avautui 28.10.2016. Normaali pääsymaksu koko taidemuseoon 15 e, alennettu 13 e, S-etukortilla 14 e, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Lisätiedot Ateneumin verkkosivuilta. Sivuilla on myös paljon lisää tietoa Modiglianin teoksista ja elämästä. Tämän blogikirjoituksen pääkuva: Amedeo Modigliani: Lepäävä alaston hiukset avoinna (1917); Osaka City Museum of Modern Art, Japani. Kuva: Osaka City Museum of Modern Art. ETHÄN KOPIOI MITÄÄN KUVIA TÄSTÄ BLOGISTA, KIITOS!

3 vastausta artikkeliin “Silmät, amor ja elämäntarina: kolmen kohdan kirjoitus boheemitaiteilija Modigliania esittelevästä näyttelystä

  1. Tervehdys juuri äsken kokemastani näyttelystä! Italialainen kuvataide kiehtoo, joten tämä(kin) piti ehdottomasti käydä nautiskelemassa — ja samalla myös kubismista edukoitumassa. Minua miellyttivät erityisesti Modiglianin maalausten rauhoittavat ja tunnelmalliset murretut värit sekä muotokuvien etnografinen tyylittely.

    Tykkää

    1. Hei Taija, kiitos kommentistasi! Itse pidin myös Modiglianin teosten väreistä. Etnografisuus jäikin tässä kirjoituksessani mainitsematta, vaikka se selkeästi töistä kieltämättä näkyy. 🙂 Mukavaa, että sinäkin mitä ilmeisimmin pidit näyttelystä.

      Tykkää

  2. Huomenta, juu pidin kyllä: -) Se oli myös laajuudeltaan vaikuttava. Joskus tulee sen suhteen pettymyksiä; esimerkiksi kansallismuseon renessanssinäyttely oli aikamoinen tynkä…

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s