”Apua, en pysty katsomaan!” kuiskaan ystävälleni. Kuolemanpyörä rullaa korkeuksiin ja takaisin, Gengis van Gool hyppii hyppynarulla pyörän päällä todella hurjan näköisesti. Orkesteri soittaa Gustav Holstin dramaattista kappaletta Mars, joka sopii henkeäsalpaavaan ohjelmanumeroon saumattomasti. Pidätän huomaamatta hengitystäni, koska jännitän van Goolin puolesta liki sietämättömän paljon. Lopulta hän hyppää pyörän päältä alas. Samalla ensimmäinen näytös päättyy raikuviin aplodeihin ja yleisö pääsee sulattelemaan näkemäänsä.
Suomen kansallisoopperan tämän syksyn uutuus CircOpera ei pelkästään lunasta odotuksia, vaan ylittää ne. Sirkuksen ja oopperan yhdistäminen on osoittautunut menestysideaksi, eikä ihme.
Aivan esityksen alussa olin vielä vain hieman innoissani, sillä väsymys painoi. Viimeistään kuolemanpyörän myötä kuitenkin tempauduin esitykseen aivan täysin. Toinen näytös menikin aivan liian nopeasti, eikä katsojien taputuksista ollut tulla loppua sen päätyttyä.
Sirkuksen ja oopperan liitto tuntuu luontevalta. Yleisö saa nauttia tutuista oopperahelmistä, joiden tunnistaminen tuo riemua. Kansallisoopperan orkesteri soittaa jälleen erinomaisesti. Laulajista erityisesti sopraano Hanna Rantala jää mieleen kirkkaalla äänellään. Baritoni Ville Rusanen laskeutuu seinää pitkin ja laulaa samalla. Huikeaa! Illan aikana saa kuulla myös basso Koit Soaseppia ja tenori Mika Pohjosta sekä Kansallisoopperan kuoroa, joka pääsee revittelemään myös asuillaan.
Ylipäätään tuntuu siltä, että esityksen työryhmässä ovat ohjaaja Jere Erkkilän johdolla ideat lennelleet ja niistä jopa hulluimpia päätetty toteuttaa. Tavanomaiset rutiinit on unohdettu, kun yksi orkesterin jäsenkin nostetaan soittamaan korkeuksiin. Näyttämön lisäksi hyödynnetään salia kokonaisuudessaan.
Sirkuksen ja oopperan lisäksi näyttämöllä pääsee ihastelemaan toki myös niin balettia kuin muutakin tanssia. Ballet Finlandin ryhmä tanssii valloittavasti, ja koreografiat ovat monipuolisia.
Illan mieleenpainuvimmat esitykset tarjoilevat kuitenkin sirkustaiteilijat. CircOperassa pääsee seuraamaan niin jongleerausta, monenlaista akrobatiaa kuin nuorallatanssiakin. Pariakrobaatit Kati Pikkarainen ja Victor Cathala ovat näyttämöllä rakastavaiset, joiden tarina sitoo eri ohjelmanumeroita löyhästi yhteen. Heidän yhteisnumeronsa päättää CircOperan kauniisti. Pikkarainen ja Cathala ovat valovoimainen ja tarkka pääpari.
Myös Viivi Roihan ja Aourell Kraussen ilma-akrobatia tuo kylmiä väreitä ihastuksesta. ”Tavallista” ilma-akrobatiaa olen nähnyt jo sen verran, ettei se loksauta enää suuta auki. Roihan ja Kraussen huima yhteisnumero, jossa he taiteilevat korkealla katonrajassa saman köyden varassa, kuitenkin hämmästyttää alusta loppuun. Käsittämättömän kaunis, sensuelli ja varmasti myös äärimmäisen vaativa esitys!
Huippukohtia voisi luetella vaikka kuinka paljon lisää, sillä CircOpera on unohtumaton elämys alusta loppuun. Välillä saa nauraa, kun lavalle pörrää vaikkapa jättiläiskimalaisia. Välillä taas uppoudutaan dramaattisiin tunnelmiin esimerkiksi O Fortunan kajahtaessa komeasti oopperan kuoron laulamana. Toisaalta ajoittain osataan myös hidastaa tahtia ja rauhoittua tunnelmoimaan rakastavaisten tarinaa.
Kokonaisuus on harkittu ja toimiva. Sirkuksen taianomainen tunnelma todella välittyy, ja hahmoja saa ihastella tirehtööristä jääkarhuun. Puvustus ja lavastus on toteutettu jälleen loisteliaasti ja ammattitaitoisesti, kuten Kansallisoopperalta osaakin odottaa. Esityksen visuaalinen ilme jää mieleen ihastuttavan runsaana ja värikylläisenä.
Toivottavasti CircOperaa tullaan näkemään Kansallisoopperassa vielä tämän syksyn jälkeenkin. Wau, mikä show! Onkos teidän lukijoiden joukossa CircOperaan ihastuneita? Entä mitä mieltä olette sirkuksen ja oopperan yhdistämisestä ylipäätään?
CircOpera Suomen Kansallisoopperassa la 1.10.2016 asti. Loput esitykset olivat ainakin ma 26.9. täynnä. Esitystä pääsee kuitenkin seuraamaan myös verkossa. Nettilähetyksestä ja esityksestä ylipäätään lisätietoja Kansallisoopperan verkkosivuilta.
Kiitos Kansallisoopperalle vapaalipusta! Tämän kirjoituksen pääkuvassa sopraano Hanna Rantala laulaa taustallaan ilma-akrobaatit Viivi Roiha ja Aourell Krausse. Kaunis kohtaus! Kuva: Heikki Tuuli / Suomen Kansallisooppera.
KULTTUURIKUURI 