Karuksi äänestetyn kaupungin teatteri tarjoaa ajankohtaisen musikaalielämyksen

Amerikkalainen seurapiirirouva Florence Foster Jenkins (1868–1944) lauloi suoraan sydämestä mutta täysin nuotin vierestä. Tämä yhdistelmä nosti hänet yllättäen yleisön suosikiksi, vaikka arvostelijoitakin toki riitti. Jenkinsin elämään perustuvaan tarinaan voi nyt uppoutua Kouvolan teatterin musikaalissa Suurenmoista. Tarina on ajankohtainen myös elokuvateattereissa, sillä nyt syksyllä sai ensi-iltansa uusi dramatisointi Florence. Elokuvan pääosissa nähdään suositut näyttelijät Meryl Streep ja Hugh Grant.

suurenmoista_13x13cm_300res_nologo
Florence (Nina Petelius-Lehto) siipineen. Kuva: Kouvolan teatteri

Kouvolan teatteri on vuonna 1960 perustettu keskisuuri ammattilaisteatteri ja sijaitsee Kouvolan keskustassa. Teatterin vakioväkeen kuuluvan Satu Linnapuomin ohjaama Suurenmoista on varsin perinteistä, helposti seurattavaa teatteria, joka etenee kronologisesti kohtaus kohtaukselta. Visuaalisesti palaset ovat kunnossa: Lavastus vie katsojan viime vuosisadan alkupuolen Amerikkaan. Puvustus vaikuttaa ajanmukaiselta, mutta yllättää pienillä yksityiskohdilla. Varsinkin Florencen asu loppuhuipennuksessa on täydellisen ylenpalttinen irtosiipineen.

Näyttelijävalinnatkin ovat onnistuneita. Erityisen hienoa työtä tekee Nina Petelius-Lehto nimiroolissa: Florencen hahmo kasvaa samaistuttavaksi ja koskettavaksi. Veli-Matti Karén hoitaa Florencen miehen roolin vaivatta. Panu Poutanen on mainio nuorena ja komeana pianistina, joka ei heti arvaakaan, millaista leidiä lupautuu säestämään. Rebecca Viitala naurattaa sivuroolissaan äksynä ruotsalaisena kotiapulaisena.

Peter Quilterin käsikirjoittama musikaali on menestynyt kansainvälisesti. Suomessa sen kantaesitys nähtiin kymmenen vuotta sitten Helsingin kaupunginteatterissa. Musikaaleille ominaiseen tapaan Suurenmoista on varsin kevyt ja pyrki viihdyttämään. Esityksen huumori on usein pikkutuhmaa ja aika yllätyksetöntä, mutta onnistuu parhaimmillaan kirvoittamaan aidot naurut. Ystäväni kanssa puhuin kuitenkin tauolla siitä, miten sukupuolittuneesti näytelmä lähestyy joitakin teemoja: se, mikä on ikääntyville naisille sallittua, olisi miehen tekemänä monen mielestä seksuaalista häirintää. Pianisti saa paljon huomiota niin Florencelta kuin tämän ystävättäreltä. Tässä on ehkä valittu varsin kulunut tie.

florence_laulaa300dpi
Pianisti McMoon (Panu Poutanen) yllättyy, kun kuulee, millaista laulajaa hänen tulisi säestää. Florence (Nina Petelius-Lehto) antaa ääninäytteen. Kuva: Nadi Hammouda / Kouvolan teatteri

Kokonaisuudessaan Suurenmoista on kuitenkin lämminhenkistä teatteria, joka kuvaa osuvasti sitä, miten tärkeää on uskoa itseensä ja saada myös tukea läheisiltä. Esityksen ensimmäinen puolisko on juonellisesti vahvempi kuin toinen. Upeimmat hetket sijoittuvat minusta kuitenkin aivan musikaalin viimeisille minuuteille. Näin koskettavaa, aitoa ja hienoa loppua en ole aikoihin nähnyt!

Entäpä Kouvola sitten? Kaupunkiin tunnutaan (turhan) usein liittävän kaikkea muuta kuin mairittelevia määritteitä. Helsingin Sanomien Nyt-liitteen äänestyksessä Kouvola voitti tänä vuonna Suomen karuimman kesäkaupungin tittelin. Kouvostoliitto-termillä viitataan yleisesti Kouvolalle ominaisena pidettyyn, Neuvostoliitosta muistuttavaan arkkitehtuuriin. Kun kyselin itselleni avecia, kirvoitti kaupunkivalintani naurua ja epäuskoisia kommentteja. Toisaalta moni oli myös aidosti kiinnostunut näkemään, millaista kaupungissa todella on. Mielikuvat kun ovat kovin kärjistyneitä, varsinkin kun ottaa huomioon sen, ettei moni ole tainnut itse koko paikassa edes käydä.

Ystäväni ja minun Kouvola-kierros jäi hyvin lyhyeksi, joten kaupungin viihtyisyydestä on vaikea sanoa mitään. Teatterirakennus on kuitenkin helppo löytää, sen lähistölle saa kätevästi auton parkkiin ja sen sisällä on tunnelmaa. Salin pehmustetuissa penkeissä on oikein miellyttävää istua. Väliajalla nauttimamme suklaakakku oli herkullista ja haudutettu teekin juuri sellaista kuin pitää. 1,5 tunnin ajomatka pääkaupunkiseudulta sujui rattoisasti jutellen. Ei yhtään hassumpi reissu! Esitystä suosittelen etenkin niille perinteisen teatterin ystäville, joita kiehtovat musiikkiin liittyvät tarinat ja vanhan ajan glamour.

Suurenmoista Kouvolan teatterissa (Salpausselänkatu 38, Kouvola) ainakin tämän vuoden loppuun asti. Liput 24/22/17 e. Kesto noin 2 h 30 min väliaikoineen. Lisätiedot Kouvolan teatterin verkkosivuilta. Tämän kirjoituksen pääkuvassa Panu Poutanen, Hannele Laaksonen (Florencen ystävätär Dorothy) ja Nina Petelius-Lehto. Kuvaaja Nadi Hammouda / Kouvolan teatteri.

Kävin avecin kanssa katsomassa näytelmän ensi-illan la 10.9.2016. Lämmin kiitos Kouvolan teatterille vapaalipuista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s