Juuri nyt: Synkkä tulevaisuudenkuva ja muut Stage-tärpit

Ammattiteatteri Quo Vadiksen uusi esitys Evoluutio lähtee jännittävästi ja mielenkiintoisesti käyntiin. Yleisö viedään saman tien tapahtumien keskelle. Tarina sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa infrastruktuurit ovat tuhoutuneet ja tavalliset ihmiset taistelevat hengestään kaikin keinoin. Hyväosaiset puolestaan elävät kaupunkien suojassa ja sulkevat silmänsä korkeiden muurien ulkopuoliselta todellisuudelta.

Pääsin katsomaan Evoluution kenraaliharjoitusta maanantaina 18. elokuuta, päivää ennen ensi-iltaa. Esitys nähdään osana kulttuuritehdas Korjaamon Stage-festivaalin ohjelmistoa. Festari kertoo teatterin silmin maailmasta juuri nyt. Tämän kirjoituksen lopussa tarjoan muutaman vinkin siitä, mitä Stagella on vielä tarjottavanaan. Sitä ennen kuitenkin lisää Evoluutiosta.

Evoluutiossa isä (Timo Pajunen-Noroila) ja äiti (Maija Rissanen) ovat löytäneet tyttärelleen Helenalle (Minerva Kautto) elämäntehtävän vastarintaliikkeen kautta. Perhe on lähtenyt mukaan luomaan aivan uudenlaista ihmistä, joka ei ole lähtökohtaisesti itsetuhoinen. Tehtävä vaatii isojakin henkilökohtaisia uhrauksia, kuten arvata saattaa. Ristiriita perheen tehtävän ja etenkin isän toimien välillä on herkullinen: ei-itsetuhoista ihmislajia on luomassa myös ihmisiä, jotka eivät kaihda väkivaltaa.

Quo Vadiksen synkässä tulevaisuudenkuvassa on paljon aiemmista maailmanlopun skenaarioista tuttuja elementtejä. Pelottavan paljon siinä on myös kuvausta nykymaailmasta. Veikkaan, että tämän näytelmän kohtaukset saattavat pulpahdella mieleeni arkisissa tilanteissa kenties vielä varsin pitkän ajan päästäkin. Evoluutio haastaa katsojaa pohtimaan jo nykymenon järjettömyyttä ja sitä, mihin olemme päätymässä.

Vaikka näytelmä on paikoin rankka ja lohduton, sisältää se onneksi myös huumoria. Maija Rissanen teki mainion roolin niin äitinä kuin trendikkäänä kaupunkilaispimuna. Etenkin hänen hengästyttävän nopea monologinsa oli mielenkiintoista kuultavaa. Minerva Kautto oli loistavan vivahteikas kertojanäänenä ja uskottava muutenkin. Hänen hahmossaan oli myös hellyttävää nuoruuden idealismia. Myös Timo Pajunen-Noroila teki kauttaaltaan vakuuttavaa työtä.

Evoluution on käsikirjoittanut ja ohjannut Marko Järvikallas. Visualistina on Tuula Nikulainen ja asiantuntijana Heikki Helanterä. Musiikki ja ääniefektit sekä valaistus nousevat tärkeään osaan, niistä on suunnitteluvastuussa Juha Tuisku. Lopputulos on kaikin puolin toimiva: äänet ja valot tukevat tarinan dramatiikkaa ja luovat hienosti erilaisia tunnelmia. Lavastuksessa ja puvustuksessa puolestaan ei kikkailla turhaan, vaan ratkaisut tuntuvat kauttaaltaan perustelluilta. Kokonaisuutena teos vaikuttaa yhtenäiseltä ja mielenkiintoiselta.

Minulle Quo Vadis on uusi tuttavuus. Ammattiteatteri täyttää tänä vuonna jo 30 vuotta. Teosesittelyn mukaan Evoluution käsikirjoituksen runko ja kohtausten pohjat ovat syntyneet erilaisten harjoitteiden ja improvisaatioiden tuloksena. Ehkä siinä on yksi syy, miksi niin monet rajutkin kohtaukset vaikuttavat niin luontevilta.

Sitten Stagesta ylipäätään. Stage-festivaali järjestetään nyt jo yhdeksättä kertaa, ja ohjelmistossa on yhdeksän näytelmän verran muun muassa maailmanlopun visioita, koskettavia tositarinoita ja rohkeita avauksia sananvapauden puolesta. Osa esityksistä on ikävä kyllä jo mennyt, sillä festari alkoi jo viime viikolla. Onneksi joihinkin näytöksiin ehtii vielä, ja oheisohjelma tarjoaa muun muassa klubeja ja keskusteluita. Suomenkieliset esitykset on tekstitetty englanniksi ja muut suomeksi ja englanniksi. Stage on myös Helsingin juhlaviikkojen yhteistyöfestivaali. Tässä minun tärppini.

Nämä näen:

• Quo Vadis: Evoluutio. Jos ei tullut jo selväksi, niin suosittelen! Esityksiä vielä 19.8. ja lokakuussa.
• Blaue Frau: Some plants need more light than others, but all need at least a little. Feministinen teatteriryhmä (!) Blaue Frau täyttää 10 vuotta ja juhlistaa sitä nykytanssin diiva Liisa Pentin kanssa. Some plants… -nimijättiläisen luvataan olevan esitys, joka vie katsojan paikkaan, jossa jokin uusi odottaa hiljaa muotoaan katastrofin, loppuunpalamisen ja juhlien jälkeen. Kun tavoittelemme kaikin voimin täydellisyyttä ja täydellisyyden tuomaa onnea, syntyykin tyhjyyttä. Esityksiä pe–su 21.–23. elokuuta.

Festari tarjoaa runsaasti ilmaista oheisohjelmaa, josta minua kiinnostaisivat erityisesti nämä: 

• Epäkuolleet – Kokeiluja post-apokalyptisesta ihmisyydestä. Aah, zombeja! Pimeässä kuullaan zombikuunnelma, joka tutkii Ville Koskivaaran Epäkuolleet-tekstin kautta rakkauden mahdollisuutta tuhon jälkeen. Millaiseksi ihmisyys muuttuu ilman ympäröivän kulttuurin ja yhteiskunnan tukea? To 20.8. klo 19 ja pe 21.8. klo 19.30.
• De Kristallklara: Society-kinokonsertti. Mykkäelokuvassa kolme selviytyjää yrittää luoda uutta post-apokalyptisessa maailmassa. Dark-elektroyhtye Crystal Clears on säveltänyt elokuvan musiikin ja soittaa livenä esityksessä. Pe 21.8. klo 20.15.
• Maailmanlopun bileet. Puhekaraokea maailmanlopusta ja tietysti musiikkia. La klo 18.30 alkaen.

Nämä festivaalinäytökset menivät jo, mutta onneksi on tiedossa lisäesityksiä. Jospa sitten?

• Kuriton Company: Algernon. Kokeellinen musiikkiteatteri Kuriton Company juhlii tänä vuonna 10. toimintavuottaan. Juhlavuoden pääteos perustuu Daniel Keyesin romaaniin Flowers for Algernon. Koe-eläinhiiri Algernonille ja vaikeasti oppimishäiriöiselle Charlielle suoritetaan kokeellinen geeniterapeuttinen aivoleikkaus, joka muuttaa heidän aivotoimintaansa. Charliesta alkaa kehittyä peräti ihmiskunnan älykkäin olento. Lisäesitykset Korjaamolla 2.–4. lokakuuta.
• Päiväkirjaklubi. Näitä on järjestetty jo jonkin aikaa. Pakko nähdä, jos ja kun vielä tulee mahdollisuus!

Nämä kiinnostivat, mutta en aikataulusyistä päässyt katsomaan. Näkisikö nämä vielä jossain myöhemmin? Hmm…

• Backa Teater: Acts of Goodness. Ruotsalaisteoksessa tarkastellaan hyvyyttä ja sen eri muotoja Euroopassa. Miten hyvyys ilmenee vähäosaisten maailmassa, jossa epäinhimillisyys on arkipäivää? Dokumentaarista näytelmää varten on haastateltu eri maiden nuoria.
• Von Krahl Theatre: How The West Was Won. Etenkin Kaspar Hauserista tunnetun Akse Petterssonin uusi ohjaus on moderni western, joka käsittelee vapauden käsitettä ja lähestyy huumorilla nykyihmisen ajoittain epäloogista arvomaailmaa.

Harmittaa, että missasin myös muun muassa keskustelutilaisuuden, jonka aiheena oli maailmanloppu. Ylipäätään Stagen ohjelma vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Kulttuuritehdas Korjaamoa kannattaa muutenkin pitää silmällä, sillä saman katon alla tuntuu olevan ja tapahtuvan vaikka mitä ympäri vuoden.

Quo Vadis: Evoluutio kulttuuritehdas Korjaamolla ke 18.8. ja to 19.8. klo 19.45. Esitykset jatkuvat lokakuussa. Peruslippu 27 e, korjaamolainen 24,50 e, eläkeläiset 22 e, opiskelijat, työttömät, varusmiehet, siviilipalvelusmiehet ja alle 18-vuotiaat 16,50 e. Arvioitu kesto 1 tunti 40 minuuttia.  Lue lisää Korjaamon sivuilta teosesittelystä.

Stage-festivaali jatkuu Korjaamolla su 23.8. asti. Koko ohjelmisto ja muut lisätiedot Korjaamon verkkosivuilta. Tsekkaa myös Stagen Facebook-sivu.