Uutenavuotena päädyin ensimmäistä kertaa elämässäni aamubileisiin. Olin jo suuntaamassa yöbussilla kotiin, kun kaveri houkutteli mukaansa Ääniwalliin Helsingin Vallilaan. Ääniwallissa oli alkamassa peräti 22 tunnin Total Pressing -tapahtuma: muun muassa teknon tahtiin pääsisi siis tanssimaan aamusta aamuun.
Mikään ihan uusi juttu aamubileet ei Helsingissä ole. Ovet aukeavat yleensä viiden kieppeillä, niin tälläkin kertaa. Meidän kolmen hengen porukaltamme kului noin tunti jonotellessa, sisälle pääsimme joskus kuuden aikoihin. Jonotusaika vierähti yllättävän nopeasti hyvässä seurassa.
Ääniwalli on hauskasti piilossa toimistorakennusten ympäröimänä pikkukadulla. Asuintaloja ei lähistöllä mitä ilmeisimmin ole. Piha on varsin viihtyisä ja tarjoaa varmasti hienot puitteet kesäbileille, joista olen kuullut paljon hyvää. Sisällä puolestaan on kaksi tilaa, joita yhdistää lyhyt käytävä. Toisella puolen on pöytiä ja istumapaikkoja sekä pienehkö tanssilattia. Toisella sitten pääsi jorailemaan laajassa salissa, jossa tunnelmaa loivat myös valot, isot screenit vaihtuvine kuvineen ja savu.
Tehdashenkinen, hieman karu rakennus sopii minusta erinomaisesti juuri tällaisiin tapahtumiin. Vessaan oli aivan alussa jonoa, mutta myöhemmin sekin ongelma poistui. Kliinisen ympäristön ystäville tämä mesta on kauhistus, mutta muut viihtynevät. Jalkoja pääsee lepuuttelemaan sohvilla, tuoleilla ja korokkeilla.
Kliinisen ympäristön ystäville tämä mesta on kauhistus, mutta muut viihtynevät.
Aivan aamusta ei vielä saanut myydä alkoholia, joten juhlijoille oli kaupan teetä, kahvia, virvoitusjuomia sekä alkoholitonta siideriä ja olutta. Meidän kolmen hengen porukkamme tyhjensi useamman pullollisen teen tapaisesta mate-kasvista valmistettua virvoitusjuomaa. Sokeri ja kofeiini antoivat juuri sopivasti energiaa tanssimiseen.
Ördääjiä ei näkynyt. Tunnelma oli ylipäätään rento ja varsin rauhallinen, vaikka tanssilattialla jengi toki pani jalalla koreasti aikaisesta ajankohdasta huolimatta. Tällaisissa tapahtumissa parasta on se, että jokainen voi tulla nauttimaan musiikista ja tanssimaan omalla tyylillään juuri sellaisena kuin on.
Paikalla olikin yllättävän monenlaista väkeä: oli perinteisiä helsinkiläisiä hipstereitä; kaulaan asti tatuoituja, lihaksikkaita miehiä; villasukissa ja verkkareissa bilettämään saapuneita; tyylikkäisiin asuihin sonnustautuneita ja kaikkea näiden väliltä. Myös ikäjakauma oli varsin laaja, vaikka pari–kolmekymppiset muodostivat varmaan suurimman ryhmän.
Oli perinteisiä helsinkiläisiä hipstereitä; kaulaan asti tatuoituja, lihaksikkaita miehiä; villasukissa ja verkkareissa bilettämään saapuneita; tyylikkäisiin asuihin sonnustautuneita ja kaikkea näiden väliltä.
Oli ihanaa päästä tanssimaan kunnolla. Kuljimme kahden tanssilattian välillä aina sen mukaan, kummassa salissa sattui soimaan parempaa musiikkia. Tunnelmaltaan iso sali voitti pienen mielestäni selvästi.
Esiintyjälistalla oli muutama minulle etäisesti tuttu nimi. En ole kuitenkaan erityisen vihkiytynyt tähän skeneen, joten en oikein tiennyt, mitä odottaa. Ilmeisesti ehdimme jorailla ainakin Kristiina Männikön, Elmo & Konstatinin ja Horse Meat Discon tahdittamina, jos tapahtuman Facebook-sivuilla ilmoitetut soittoajat pitävät paikkansa.
Suuntasimme kohti kotia vähän aamuyhdeksän jälkeen, kun aurinko oli jo ehtinyt nousta. Bileet jatkuivat kuitenkin keskeytyksettä seuraavaan yöhön aamukolmeen asti. Jos minulla ei olisi ollut seuraavana töitä, olisin hyvin voinut palata tamppaamaan vielä illaksi. Kokemus oli sen verran positiivinen, että kesällä haluan ehdottomasti Ääniwalliin ulkotapahtumiin, jos siellä vielä sellaisia silloin järjestetään.
Aamubileet olivat mielenkiintoinen ja hauska kokemus. Ne vaativat selvästi tietynlaisen mielentilan, sopivan porukan ja hyvin nukuttuja öitä taakseen, sillä muuten väsymys korjaa juhlijan ehkä jo sisään jonottaessa. Itse olisin tarvittaessa voinut jaksaa pidempäänkin, sillä en ollut vielä turvautunut edes kahviin.
Aamubileet olivat mielenkiintoinen ja hauska kokemus.
Festarityyliin tosin voisi myös nukkua vähän ja suunnata paikalle vasta aamupäivästä ja jorata sitten jalat kipeiksi päivän ja yön aikana. Joka tapauksessa täytyy ruveta kantamaan korvatulppia mukana aina kun lähtee juhlimaan. Ainakin pienellä puolella niille olisi ollut ajoittain tarvetta.
Uusivuosi on nyt päässyt räväkästi käyntiin. Kulttuurikuurissa luvassa aivan pian ainakin Hobitti-maratonia ja ajankohtaisia teemoja käsittelevää nykysirkusta. Olen myös erittäin avoin kaikille ehdotuksille. Jos siis mielessäsi on jokin kulttuuririento, jonne tämän bloggaajan kannattaisi ehdottomasti suunnata, heitä ehdotuksesi minulle joko kommenttina tänne blogiin tai sähköpostitse.
Ääniwalli, Pälkäneentie 13. Osallistuin tapahtumaan Total Pressing #1, joka alkoi 1.1.2015 klo 05.00 ja päättyi 2.1. klo 03.00. Omat jorailuni tosin jäivät paaaaaljon lyhyemmiksi. Tsekkaa Ääniwallin Facebook-sivulta, mitä kivaa on seuraavaksi luvassa.
KULTTUURIKUURI 