Punkkarina fiinin yökerhon avajaisissa

Olen pitkästä aikaa seikkaillut Helsingin yöelämässä. Juuri ennen joulua tuli lähdettyä erikoisessa asussa uuden fiinin yökerhon avajaisiin, ja vuodenvaihdetta puolestaan juhlistin joraamalla kello viideltä alkaneissa aamubileissä. Aamubileistä kerron myöhemmin omassa kirjoituksessaan, nyt on punkkari-illan raportin vuoro.

Sain joulun alla kutsun bileisiin, joiden teemana oli punk. Jouduin katsomaan Googlesta, mitä tyyliin oikein kuuluu. Omasta vaatekaapista ei kauheasti niittejä löydy, mutta bongasin UFFista edullisen vyön ja omasta kaapistani ruutumekon, joka taipui mainiosti myös punk-teemaan sopivaksi. Mustat sukkahousut revin näyttävästi hajalle ja jalkaan vedin mustat nahkasaappaat.

Meikissä päätin keskittyä voimakkaisiin silmänrajauksiin. Korvakoruiksi kelpasivat hakaneulat, ja kampauskin hoitui nopeasti. Pohdin hetken, pitäisikö lyhyehkö tukkani stailata piikeiksi vai irokeesiksi. Päädyin jälkimmäiseen. Irokeesi oli yllättävän helppo luoda pitävän lakan ja pienen tupeerauksen voimin. Aluksi ulkomuotoni tosin toi mieleeni teletapin. Hetken totuttelun ja kavereiden kehujen jälkeen alkoi onneksi itsestänikin tuntua siltä, että uusi kampaus tosiaan sopi minulle.

Sain illan aikana paljon kommentteja ulkonäöstäni. Näytin kuulemma siltä kuin kyseessä olisi minulle ihan normaali look ja siltä, ettei minulle todellakaan kannattaisi ryttyillä. Yksi kavereistani totesi, ettei uskaltaisi istua viereeni lähijunassa. Otin sen kohteliaisuutena.

Punk-bileistä suuntasimme kahden kaverin kanssa toisin juhliin ja sieltä edelleen baariin. Etukäteen kyllä epäilytti, pääsisimmekö mihinkään sisään – varsinkaan uuteen hienostuneeseen yökerhoon, johon muut juhlijat olivat menossa. Club Presto avasi ovensa Eteläesplanadilla samana iltana, ja yksi toisiin bileisiin osallistuneista oli saanut avajaisiin vapaalippuja.

Oma asuni oli täsmälleen sama koko illan. Seurueeseeni kuulunut mies puolestaan poisti tummat kynsilakat kynsistään ennen baarin menoa, mutta jätti rokkitukan ja silmänrajaukset. Yllättäen tavallista rajumpi ulkonäkö ei estänyt kummankaan meistä sisäänpääsyä avajaisiin, jonne pukukoodina oli smart casual. Joukosta kyllä erotuimme, sillä asiakaskunta koostui lähinnä tyylikkäästi laittautuneista naisista ja pikkutakeissa patsastelleista miehistä.

Lopulta oloni oli silti yllättävän kotoisa irokeesissa. Kovin käytännöllinen tukka ei kyllä ollut. Jäin miettimään, miten punkkarit istuvat autossa, irokeesi kun osui jo näin lyhyellä ihmisellä häiritsevästi kattoon.

Jäin miettimään, miten punkkarit istuvat autossa, irokeesi kun osui jo näin lyhyellä ihmisellä häiritsevästi kattoon.

Baarissa moni tuijotti ja jotkut tulivat kehumaan tukkaa. Vessaan jonottaessa minulle tuntemattomat naiset toistelivat useaan otteeseen, että on hienoa, että uskaltaa olla oma itsensä. Yritin sanoa jotain teemabileistä, mutta turhaan.

Oli hauskaa käydä isohkolla porukalla yhdessä ulkona. Club Presto toimii samoissa tiloissa, joissa päivisin palvelee italialainen ravintola Presto. Savoy-teatterin yhteydessä olevat tilat ovat hienot ja arvokkaat ja sopivat yllättävän hyvin myös yökerhon käyttöön. Tanssilattia tosin on varsin pieni, mutta käytävälläkin oli onneksi tilaa jorailla. Istujille on mukavasti pöytäpaikkoja tilan reunoilla.

Dj teki työtään korokkeella aivan tilan perällä. Avajaisissa tunnelmaa loi myös hänen vieressään soittanut saksofonisti, joka oli iloinen yllätys. Tututkin biisit saivat uutta näkökulmaa saksofonin sävelistä.

Muuten en kyllä erityisemmin ihastunut Prestoon. Isoin ongelma on mielestäni se, ettei Presto eroa muista Helsingin yökerhoista riittävästi. Saksofonisti toki oli jotain uutta ja erilaista, mutta saattoi olla paikalla vain avajaisia juhlistamassa. Lisäksi dj valitsi turhan pitkiä versioita kappaleista, jolloin musiikki alkoi toistaa itseään puuduttavasti.

Saksofonisti myös astui jossain vaiheessa syrjään, ja varsinkin loppuillasta dj soitti vain sitä samaa musiikkia, jota kuulee missä tahansa tavallisessa baarissa. En jaksanut syttyä Don Omarin Danza Kudurolle ja muille hiteille, jotka on pyöritetty puhki jo vuosia sitten. Olivatkohan musiikkivalintojen taustalla ravintolan vetäjien esittämät toiveet dj:lle vai tiskijukan omat mieltymykset? 10 euron sisäänpääsymaksua vastaan odottaisi jotain laadukkaampaa.

Olivatkohan musiikkivalintojen taustalla ravintolan vetäjien esittämät toiveet dj:lle vai tiskijukan omat mieltymykset?

Kaikki järjestelyt eivät muutenkaan vakuuttaneet. Vessoihin pitää kulkea portaita ja käytävää, ja jonossa joutui seisomaan välillä kohtuuttoman pitkään. Kaveriporukat sulkeutuivat hihittelemään koppeihin ja ainakin yksi vessa oli kokonaan poissa käytöstä. Edes avajaisiltana olisi voinut panostaa siisteyteen ja siihen, että jokaisessa wc:ssä olisi ollut vessapaperia.

Ehdoton plussa Prestolle on kuitenkin talviaikaan se, että juhlakansa pääsee jonottamaan sisällä lämpimässä. Meidän tullessamme ei jonoa edes ollut, vaan kävelimme suoraan narikkaan ja siitä lipunmyynnin kautta sisälle. Sijainti on ylipäätään erinomainen. Jos kaipaa tyylikästä juhlapaikkaa, on Presto hyvä valinta. Tänne voi huoletta vetää ykköset ylle.

Viihdyimme baarissa lähes pilkkuun asti. Vihdoin kotiin kömmittyäni yritin harjata lakkaa hiuksistani pois, mutta totesin sen toivottomaksi touhuksi. Suihku kutsui, sillä nukkumaanmeno irokeesissa ei houkutellut.

Oli kuitenkin todella hauskaa heittäytyä punkkariksi, ja tekisin sen mieluusti myös uudestaan. Prestoonkin voisin palata, mutta ehkä mieluummin ihan vain tavallisena minuna ja ne ykköset päällä.

Club Presto, Eteläesplanadi 14, Helsinki (sisäänkäynti Kasarminkadulta). Avoinna lauantaisin aina 23.5. asti klo 22–04. K-22, sisäänpääsy 10 e, pukukoodi Smart Casual. Lisätiedot ja esiintyjät Club Preston Facebook-sivuilta.