Hurja Ihanat ihmiset sai nauramaan ja jopa pelkäämään

Seksi, huumeet ja kuolema. Muun muassa näiden varsin myyvien aiheiden ympärille rakentuu helsinkiläisen Q-teatterin syksyn uutuusnäytelmä Ihanat ihmiset. Se on paikoin hyvin absurdi, mustaa huumoria viljelevä ja hurja esitys, joka tuskin jättää ainakaan laimeaa oloa.

Sinänsä itse tarinassa ja sen henkilöissä ei ole kovin paljoa uutta: on varakas, menestyvä ja oikein hyvännäköinen aviopari (upeat Minna Haapkylä ja Jani Volanen), jonka elämässä kulissit ovat kunnossa. Siloisen pinnan alta kuitenkin paljastuu kovia elämänarvoja, sisäistä tyhjyyttä ja jopa laittomuuksia, niin kuin aika usein varsinkin elokuvissa tai tv-sarjoissa tuppaa paljastumaan. Aika stereotyyppistä oikeastaan.

Jokseenkin stereotyyppisiä ovat myös näytelmän kaksi muuta henkilöä. Nuori yliopisto-opiskelija (Elina Hietala) bilettää villisti ja elää huolettomasti. Veli (Jussi Nikkilä) huolehtii hänestä ja näyttää aivan tavalliselta nuorelta mieheltä. Veljen harmittoman ulkokuoren takaa tosin pulpahtaa esiin lopulta hyvin yllättäviä puolia.

Yhtenä bileiltana keski-ikäinen aviopari sitten tutustuu yllättäen tyttöön ja päätyy tämän kanssa jatkoille. Siellä tapahtuukin jotain, mikä muuttaa kaikkien elämää. Koska en halua paljastaa esityksen juonta, en pui asiaa tämän enempää. Tapahtumat toivat kuitenkin mieleeni jokusen vuoden takaiset otsikot huumekuolemista luksushotellissa.

Stereotyyppisistä asetelmistaan huolimatta Ihanat ihmiset onnistuu ravistamaan katsojaa. Aluksi tosin huolestuin hieman näytelmän temmosta, kun aviopari tuntui juuttuvan yhä uudelleen samantapaisiin tilanteisiin keskustelemaan. Nopeasti esitys kuitenkin lähtee rullaamaan. Jännite kasvaa hienosti loppua kohden ja dramaattisemmat kohtaukset vuorottelevat mielenkiintoisesti rauhallisempien kanssa. Tämä näytelmä on aivan pakko nähdä loppuun ja saada tietää, miten kaikessa oikein käy.

Roolityöt ovat parhaimmillaan aivan huikeaa katsottavaa. Minna Haapkylä tekee hienoa työtä tyylikkäänä aviovaimona. Hänellä on tavattoman herkät ja ilmeikkäät kasvot, joilta voi lukea hyvin monenlaisia tunteita. Elina Hietala taas heittäytyy varsin onnistuneesti huolettomaksi ja estottomaksi bilehileeksi. Hietalan ja Haapkylän yhteiskohtaukset ovat kihisevän kuumia, ja muidenkin näyttelijöiden välillä näkee aitoa jännitettä.

Jussi Nikkilä on varsin luonteva ja uskottava veljen roolissaan. Eniten yllätyin kuitenkin Jani Volasesta. Etenkin yhdessä kohtauksessa, täysillä raivotessaan, hän onnistui aivan täydellisesti. Minä aidosti pelkäsin häntä, mikä oli varmaan varsin toivottu reaktio. Oli kuin hän olisi oikeasti menettänyt täysin järkensä.

Ylipäätään kaikki esiintyjät olivat mielestäni parhaimmillaan silloin, kun he pääsivät heittäytymään oikein kunnolla, koko kehollaan. Erilaiset tunnetilat ja tunnelmat välittyvät vahvoina. Lava täyttyi kuumasta erotiikasta, hulluuden ja hermoromahduksen partaalle joutumisesta, elämästä nauttimisesta ja kylmästä kanssakäymisestä. Katsoja pääsi todistamaan niin vihaa, pelkoa, epätoivoa ja surua kuin rakkautta, onnea ja iloakin.

Puhekohtauksissa näytteleminen oli kuitenkin paikoitellen vielä hieman kankeahkoa. Kävin katsomassa yhden ennakkonäytöksistä, joten esityskausi on vasta aluillaan. Uskon, että näyttelijät kasvavat vielä rooleihinsa paremmin sisään ja rauhallisiin kohtauksiin tulee lisää sujuvuutta ja syvyyttä.

Esityksen puitteet taas ovat huikeat. Ensinnäkin valaistus toimii täydellisesti. Tilasta ja tunnelmasta toiseen siirrytään käytännössä lähes pelkästään valojen ja musiikin voimin. Lavastus on varsin pelkistettyä, mutta juuri tähän näytelmään sopivaa. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää erikoisefekteihin. Ne oli toteutettu erittäin taitavasti ja tekivät minuun suuren vaikutuksen.

Kaikesta huomaa, että esitystä on ollut tekemässä erittäin ammattitaitoinen tiimi. Haluan mainita heidät tässä myös nimeltä. Lavastuksesta ja valosuunnittelusta vastaa siis Jani-Matti Salo. Erinomaista työtä. Pukusuunnittelu taas on Pirjo Liiri-Majavan käsialaa. Pidin erityisesti biletytön hauskasta mutta seksikkäästä asusta. Aviopari taas oli sopivan konservatiivinen.

Äänisuunnittelusta ja muusikista kiitos kuuluu Timo Muuriselle. Esityksessä on useita kohtauksia, joissa äänen täytyy osua suunnilleen sekunnilleen oikeaan kohtaan, ja siinä onnistuttiin erinomaisesti.

Ihanat ihmiset on käsikirjoittanut ja ohjannut Antti Hietala. Hän on selkeästi saanut näyttelijät heittäytymään ja ottamaan itsestään paljon irti. Esityksessä kuultava sanailu on osin hyvin herkullista ja tragikoomista, kehonkieli harkittua ja toimivaa. Vaikka esityksen aihepiirit ja tapahtumat ovat paikoin hyvin synkkiä, saa katsomossa myös nauraa paljon ja aidosti. Joitakin kohtauksia jäin myös seuraamaan hämmästyksestä jähmettyneenä, päässäni kysymys siitä, mitä ihmettä minä juuri näen.

Ihanat ihmiset jättääkin paljon tilaa katsojan omille tulkinnoille, ja pohdittavaa jää varmasti useammaksi päiväksi. Jopa loppuratkaisu jäi jokaisen itse päätettäväksi. Minulle se sopii, sillä pidin erityisesti siitä, ettei mitään selitelty liikaa. Jälkeenpäin mietin erityisesti seuraavia kysymyksiä: Onko ihmisellä aidosti vapaus vaikuttaa elämänsä tapahtumiin vai onko valinnanvapaus vain illuusio? Kenen näkemys maailmasta on totta, onko todellisuus vain näkökulmasta kiinni?

Sinänsä nämä teemat eivät ole erityisen uusia, vaan ennemminkin ehkä jopa niitä eksistentiaalisia kysymyksiä, joita lähes joka maailmankolkassa saatetaan pohtia. Mielestäni esitys tutkaili niiden lisäksi varsin tarkkanäköisesti ja hienovaraisesti ihmisten välisiä suhteita, ihmisen suhdetta itseensä ja jopa ihmisyyden perusolemusta.

Kävin Q-teatterissa nyt ensimmäistä kertaa. Ihastuin teatterin arvokkaaseen tunnelmaan. Q-teatteri on siis freelance-näyttelijöiden perustama ammattiteatteri ja pyörii nykyisin noin viidenkymmenen teatterialan freelancerin voimin. Verrattuna moneen muuhun viime aikoina näkemääni teatteriesitykseen Ihanissa ihmisissä oli ehkä eniten aitoa heittäytymistä ja raikkaita ratkaisuja. Siinä uskallettiin mennä kunnolla yli sellaisesta laimeasta ”miellytetään kaikkia” -keskinkertaisuudesta, joka vaivaa monia kulttuurialan toimijoita.

Myös seuranani ollut ystävä piti paljon näkemästään. Yhdessä kehuimme paljon muun muassa Minna Haapkylää, joka nyt vain sattuu olemaan uskomattoman karismaattinen ja upea nainen.

Ennakkonäytöksessä katsomossa istui iso joukko arviolta lukioikäisiä nuoria, joille näytelmä on varmaan ollut varsin hurjaa katsottavaa. Mietimmekin ystäväni kanssa, millaisia keskusteluja esityksestä on käyty nuorten kotona tai koululuokissa. Esitys on varmasti enemmän aikuiseen makuun. Teineiltä sen pinnan alla olevat teemat saattavat mennä vielä ohi.

Ihanat ihmiset ei myöskään ole mikään ensitreffien unelmaesitys. Sen sijaan se sopii erinomaisesti nautittavaksi hyvän ystävän kera. Tästä näytelmästä tekee mieli puhua jälkeenpäin, joten kannattaa varata aikaa lasilliselle teatteri-illan päätteeksi.

Ihanat ihmiset Q-teatterissa ainakin 13.12.2014 asti. Ensi-ilta oli torstaina 18. syyskuuta. Hinnat: peruslippu 28 e, ryhmä 26 e, eläkeläinen 24 e ja opiskelija 15 e. Lisätiedot ja näytösajat Q-teatterin verkkosivuilta. Kiitos Q-teatterille vapaalipuista!

Tämän kirjoituksen pääkuvassa Elina Hietalan näyttelemä nuori nainen päätyy keski-ikäisen avioparin (Minna Haapkylä ja Jani Volanen) luo kohtalokkaille jatkoille. Kuva: Pate Pesonius / Q-teatteri.