Pelkojen käsittelyä pimeässä saaressa: Rosemaryn huone oli viime syksyn immersiivinen tapaus

Tämä kirjoitus on odottanut luonnoksissa pitkään. Hypätäänpä vuosi taaksepäin, lokakuun puoliväliin 2018. On syksyisen synkeä ilta. Joukko ihmisiä kohtaa sillalla Helsingin Vanhankaupunginkoskella ja lähtee yhdessä kävelemään kohti Lammassaarta. Alkamassa on immersiivinen esitys Rosemaryn huone. Näin Jenni Kivelä ja Kiltit ihmiset -työryhmä kuvailee esitystään: "Rosemaryn huone on tanssia ja teatteria yhdistävä kokonaisvaltainen kokemus, joka imaisee katsojan sisäänsä … Jatka lukemista Pelkojen käsittelyä pimeässä saaressa: Rosemaryn huone oli viime syksyn immersiivinen tapaus

Reivausta ja kosketuksia lentoasemalla: nimettömien tekijöiden immersiivinen teos koetaan kasvot kokonaan peitettyinä

Eipä sitä joka ilta tule vedettyä koko pään peittävää mustaa huppua päälle ja jorattua niin ikään huppupäisten tuntemattomien kanssa Helsingissä Malmin kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla lentoasemalla. Vielä erikoisemman illasta tekee se, että osa esiintyjistä on ajoittain aivan alasti eikä kosketustakaan karteta. Paljon olen ehtinyt viime vuosina kaikenlaisia esityksiä kokea, mutta immersiivinen ja moniaistinen Anōnumos oli jälleen jotain … Jatka lukemista Reivausta ja kosketuksia lentoasemalla: nimettömien tekijöiden immersiivinen teos koetaan kasvot kokonaan peitettyinä

Surumielisyyden iloa tutkiva immersiivinen teos on vahva ja jopa meditatiivinen kokemus

Astun varovasti eteenpäin. Suomenlinnan tunneleissa on koleaa ja hämärää. Epätasainen kivilattia luistaa kengän alla, siellä täällä on lammikoita. Portaikot kurottelevat ylös ja alas kapeina ja jyrkkinä. Ulkona tuuli viuhuu synkkänä marraskuisena iltana. Tämä jos mikä on juuri oikea paikka melankoliasta ammentavalle immersiiviselle esitykselle! Recover Laboratoryn Joy of Spleen on kokemus, joka vielä lähes viikkoa myöhemminkin … Jatka lukemista Surumielisyyden iloa tutkiva immersiivinen teos on vahva ja jopa meditatiivinen kokemus