Kuumaa huumoria: Viisi pointtia Vampyyrien tanssista – katso myös traileri

Yksi tämän kevään kulttuuritapauksista on varmasti Helsingin Kaupunginteatterin Vampyyrien tanssi -musikaali. Show’ta on ehtinyt jo ylistää niin moni taho, että päätin summata omat mietteeni viiteen kohtaan. Nyt valkosipulit kaulaan!

1. Perinteinen stoori, kiinnostavat henkilöhahmot: Vampyyrien tanssi perustuu Roman Polańskin elokuvaan Vampyyrintappajat. Musikaalin on käsikirjoittanut Michael Kunze ja säveltänyt Jim Steinman. HKT:n version on puolestaan ohjannut Billy Elliotistakin tuttu Markku Nenonen. Juoni osoittautui pelkistetyksi ja varsin perinteiseksi. On kaunis tyttö Sarah ja ylisuojeleva isä. On kaksi kosijaa: kiltti nuorukainen Alfred sekä yöeläjä, kiehtovan mystinen kreivi von Krolock torahampaineen. Lisäksi hahmogalleriassa seikkailee vaikka minkälaista tyyppiä, kuten Alfredin oppi-isä, tosipaikan tullen jänistävä professori Abronsius.

Varsin karikatyyrisiin mutta vereviin ja mielenkiintoisiin henkilöhahmoihin tykästyy nopeasti, ja heistä haluaisi kuulla enemmänkin. Ehkä laulujen sanoituksissa olisi voinut avata hahmojen elämäntarinoita lisää? Esimerkiksi kreivi von Krolockin soolo syvensi hienosti hahmoa ja toi hänestä esiin yllättäviä puolia. Myös musikaalin loppuratkaisu tarjoaa jonkinlaisen yllätyksen, jos on tottunut ”urho pelastaa neidon pulasta” -tyyppisiin tarinoihin. Kulttuurikuurin kahden hengen raadista toinen olisi toivonut toisenlaista päätöstä, toinen taas piti ratkaisua juuri oikeana.

vampyyri1
Innokas vampyyritutkija Abronsius (Tuukka Leppänen) ja hänen nuori assistenttinsa (Miiko Toiviainen) saavat lämpimän vastaanoton kyläläisiltä. Huomaa katosta roikkuvat valkosipulit… Kuva: Mirka Kleemola / HKT

2. Upealta näyttää: Esityksessä on hienot lavasteet sekä poikkeuksellisen onnistunut puvustus ja maskeeraus. Vampyyrit ovat toinen toistaan näyttävämpiä, ilmeikkäitä ja persoonallisia ilmestyksiä. Elekieltä ja ulkoasua on minusta lainattu myös toisilta eläviltä kuolleilta, zombeilta. Linnanmäen huvipuistossa sijaitseva Peacock-teatteri sopii musikaalille varsin hyvin, vaikka kovin juhlava tunnelmasta ei tule. Saliin mahtuu peräti 800 katsojaa. Miinusta kovista penkeistä.

vampyyri5
Kreivi von Krolock on iskenyt silmänsä suloiseen neiti Sarahiin. Kuva: Mirka Kleemola / HKT

3. Wau, mitä näyttelijöitä ja laulajia! Hillityn karismaattinen päävampyyri kreivi von Krolock (Jonas Saari) pääsi käyttämään ääntään monipuolisesti. Anna Victoria Eriksson oli uskottava nuorena neitona Sarahina. Tässä musikaalissa puhumisen sijaan lähes aina lauletaan. Välillä joutui hieman höristämään korviaan, jotta sai suomenkielisistä sanoista selvää, mutta enimmäkseen laulajat lauloivat riittävän selkeästi ja äänentoistokin pelitti kiitettävästi. Muutaman kerran sain kylmiä väreitäkin. Ryhmäkohtaukset olivat valtavan hienoja, mutta sooloissa oli myös upeaa läsnäoloa ja karismaa.

4. Huumori, erotiikka ja romantiikka: Odotimme täyttä kieli poskessa -menoa, mutta odotuksiimme verrattuna huumori olikin suhteellisen hillittyä. Esitys enemmän viihdytti ja hymyilytti kuin nauratti. Pikkutuhmat vitsit sopivat kauhuteemaan yllättävän hyvin. Kreivi von Krolock on ehdottomasti illan kuumin vampyyri. Hän on hieno yhdistelmä kohteliaisuutta, röyhkeyttä, salaperäisyyttä, valtaa ja sellaisia asuja, joihin eivät hissukat pukeudu.

Pareista puolestaan eniten kemiaa ja karismaa oli majatalon isännällä Chagalilla (Kari Mattila) ja palvelijatar Magdalla (Sanna Majuri) toisen näytöksen aikaan. Abronsiuksen (Tuukka Leppänen) ja Alfredin (Miiko Toiviainen) lisäksi tämä kaksikko tuntui myös tarjoavan eniten hupia.

vampyyri36
Yksi esityksen kohokohdista koittaa tanssiaisten aikaan. Kuva: Mirka Kleemola / HKT

5. Yksi biisi jäi soimaan päähän: Osa kappaleista sujahti ohi huomaamatta, osassa oli sitten enemmän potkua. Kasarivaikutteet, nahkahousut, kauhuromantiikka ja vampyyrit sopivat yllättävän hyvin yhteen. Bonnie Tylerin Total Eclipse of the Heart -kappaleen melodia soi päässä varmaan vielä vuoden päästäkin. Yhtye soitti vahvasti ja tarkasti Eeva Konnun johdolla.

Jos haluat fiilistellä musikaalikappaleita kotisohvalta käsin, Spotifysta voi kuunnella ainakin saksankielistä levytystä Tanz Der Vampire. Peacockissa puolestaan pääsee tietysti nauttimaan live-musiikista ja Marika Hakolan oivallisista suomennoksista. Alla oleva traileri välittää esityksen tunnelman mielestäni todella hyvin.

+ Lopputulema: Tätä rautaisella ammattitaidolla toteutettua ja visuaalisesti näyttävää musikaalia voi suositella kaikille huumorintajuisille aikuisille. Luvassa on taatusti viihdyttävä ja laadukas ilta vaativillekin katsojille. Väistämättä tulee mieleen toinen Helsingin tämänhetkisistä suurmusikaaleista, Kansallisoopperan huikea Oopperan kummitus. Kummituksen tavoin Vampyyrien tanssissakin on kaksoismiehitys, ja olisi mielenkiintoista nähdä esitys myös toisen miehityksen tulkintana. Teatterista poistuu hyväntuulisena (ja Total Eclipse of the Heartia hyräillen ).

Vampyyrien tanssi Helsingin Kaupunginteatterissa ke 27.4. asti. Liput 48–54 euroa. Lisätiedot HKT:n kotisivuilta. Teatterin Facebook-sivuilla ja YouTube-kanavalla on mm. tunnelmia ensi-illasta. Lue myös suositun Kujerruksia-blogin Linnean arvio.

Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille vapaalipuista! Kävimme katsomassa la 6.2. esityksen. Ensi-ilta oli 3.2.2016.

Blogikirjoituksen pääkuvassa kreivi Von Krolock (Jonas Saari) on upottamassa hampaansa Alfredin (Miiko Toiviainen) kaulaan. Kuva: Mirka Kleemola / HKT.

4 vastausta artikkeliin “Kuumaa huumoria: Viisi pointtia Vampyyrien tanssista – katso myös traileri

  1. Olen pitkälti samoilla linjoilla kanssasi, tätä voi suositella! Hilpeä kauhukuvaelma, joka jättää minutkin hyvälle tuulelle teatterista poistuessa, hurmeesta ja ruumiista huolimatta – tai oikeastaan juuri niiden vuoksi. Suomentajan nimi on muuten Marika Hakola. 🙂

    Tykkää

    1. Hei Siiri! Kiitoksia kommentistasi ja tarkkasilmäisyydestä! Oli näköjään lipsahtanut etunimiin yksi ylimääräinen Eeva, pahoittelut siitä. Korjasin nimen nyt oikein. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan jatkossakin. Kiva kuulla, että pidit esityksestä. 🙂

      Tykkää

  2. Kyllä oli tosiaan viihdyttävä ja hyvää mieltä tuova tämä musikaali. Minä en päässyt siitä aivan yhtä suureen fiilistelymeininkiin kuin mihin tuolla Twitterin puolella esimerkiksi äidyttiin, mutta kovasti nautin. Itse näin eri roolituksen ja nyt vähän houkuttaisi mennä katsomaan myös Saarta ja Erikssonia, katsotaan jos mahtuisi kalenteriin.

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista, Linnea! Musikaalit taitavat olla nyt jotenkin muodissa. Tulipahan vaan mieleen, kun mietin ohjelmistoa Helsingissä nyt ja vähän tulevaisuudessakin. Vai olenkohan itse vain huomaamattani innostunut nyt erityisesti käymään niissä? Perjantaina olin katsomassa Suomen Komediateatterissa musikaalia Käyttöohje kahdelle.

      Aikatauluongelmat ovat tuttuja minullekin, vaikka sun blogiaktiivisuutesi on kyllä aivan omaa luokkaansa. 🙂 Vieläkin vähän harmittaa, että Oopperan kummituksen toinen miehitys taitaa jäädä näkemättä. On niin paljon täysin uuttakin koettavaa koko ajan.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s