Pelkojen käsittelyä pimeässä saaressa: Rosemaryn huone oli viime syksyn immersiivinen tapaus

Tämä kirjoitus on odottanut luonnoksissa pitkään. Hypätäänpä vuosi taaksepäin, lokakuun puoliväliin 2018. On syksyisen synkeä ilta. Joukko ihmisiä kohtaa sillalla Helsingin Vanhankaupunginkoskella ja lähtee yhdessä kävelemään kohti Lammassaarta.

Alkamassa on immersiivinen esitys Rosemaryn huone. Näin Jenni Kivelä ja Kiltit ihmiset -työryhmä kuvailee esitystään:

Rosemaryn huone on tanssia ja teatteria yhdistävä kokonaisvaltainen kokemus, joka imaisee katsojan sisäänsä syksyisen luonnon, vahvan esiintyjyyden ja yksilöllisen äänellisen kokemuksen voimin. Esitys käsittelee pelkoja, jotka saavat muotonsa ja hahmonsa Vanhankaupunginkoskella, Lammassaaressa.”

Hämyinen syysilta Lammassaaren luonnon ja rakennusten keskellä tarjosikin parhaat mahdolliset puitteet esitykselle. Mielenkiintoinen ja vinksahtaneen karmiva tunnelma rakentui niiden lisäksi hienoista esiintyjistä ja lavasteista. Rosemaryn huone on niitä teoksia, joita tuntuu turhalta selittää auki kuvailemalla, mitä oikeastaan tapahtui.

Tässä kuitenkin jokunen rivi siitäkin: Esitykseen mahtui vain 14 ihmistä. Kuljimme osin pareittain kuulokkeet korvilla. Täysin vieraan ihmisen läsnäolo oli omalla tavallaan kuumottavaa, mutta toisaalta yksin kokemus olisi saattanut olla liiankin pelottava varsinkin heille, jotka herkästi uppoutuvat teoksiin. Kuuntelimme kuulokkeista kertomusta mutta myös toimintakäskyjä, jotka olivat kummallakin osin erilaiset.

Äänimaailman toteutus ja nauhoitteiden yhdistyminen muuhun esitykseen olivat minulla jotain aivan uutta ja mieleenpainuvaa. Teos vaati tekijöiltään erittäin tarkkaa ja taitavaa aikatauluttamista, sillä suuren osan aikaa jotain tapahtui ympäri taloa ja samat esiintyjät kiersivät huoneesta toiseen. Oikea ajoitus oli ratkaisevan tärkeää.

Vaikka esityksessä käsiteltiin pelkoja, oli Rosemaryn huone myös henkisesti lämmittävä ja henkilökohtainen kokemus. Jokaista osallistujaa kutsuttiin heti alussa omalla nimellä pöydän ääreen. Esitys antoi myös tilaa ja mahdollisuuden jokaiselle pohtia omia pelkojaan. Joitakin vuosia sitten jo pelkkä pimeä metsä itsessään olisi aiheuttanut minulle kauhunväreitä.

Koin Rosemaryn huoneen olevan myös koskettava ja surumielinen teos. Sen herättämä mielentila jäi resonoimaan minuun pidemmäksikin aikaa.

Toivoin, että esitys olisi palannut Lammassaareen nyt syksyksi 2019. Sen upea konsepti nimittäin toimii minusta parhaiten juuri suhteellisen pienellä kokijajoukolla sopivasti eristyksissä muista. Jospa vielä jokin syksy?

Jenni Kivelä ja Kiltit ihmiset: Rosemaryn huone. Ensi-ilta oli 5.10.2018, ja teosta esitettiin Vanhankaupunginkoskella lokakuussa 2018. Lisätiedot Jenni Kivelän kotisivuilta

Kävin katsomassa 16.10.2018 esityksen. Kiitokset vapaalipusta! 

Tämän kirjoituksen pääkuvan kuvaaja: Aino Kannisto. 

Esitystiedot: 

Ohjaus ja tekstit: Jenni Kivelä
Dramaturgia: Eira Virekoski
Esiintyjät: Elina Kivioja, Ninu Lindfors, Tarja Siimes Nora Iso-Kungas, Heidi Luomala, Kaisa Vahteristo, Arttu Ylänen
Ääni: Joonas Outakoski
Valo: Mia Kivinen
Pukusuunnittelu ja lavastus: Liisa Pesonen
Näyttämömestari: Niilo Lahtinen
Tuotanto- ja tiedotusapu: Inari Pesonen
Valokuvat: Aino Kannisto

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s