Vielä vähän aikaa sitten ajattelin, että drag tarkoittaa mekkoihin pukeutuvia miehiä, jotka liikuttelevat huuliaan taustanauhan tahtiin. Sitten opin, että ehei, drag-kulttuuri on paljon tätä kliseistä mielikuvaa monipuolisempaa.
Pääsin seuraamaan drag-artisti Lola Vanillan luotsaamien oppilaiden valmistumisgaalaa Helsingin Kanneltalossa. Muutama kysymys jäi vaivaamaan minua, joten pirautin show’n jälkeen Vanillalle. Ennen hänen vastauksiaan sukelletaan kuitenkin hetkeksi gaalatunnelmiin.
Kielitoimiston sanakirja määrittelee, että drag show on ”naisiksi pukeutuneiden miesten show-esitys”. Kanneltalon kahvilassa lavalle asteli kuitenkin ehkä jopa enemmän naisia kuin miehiä. Monia esiintyjistä oli myös mahdotonta lokeroida tyyliin ”mieheksi pukeutunut nainen” tai ”naiseksi pukeutunut mies”. Olikin riemastuttavaa nähdä, miten yhteiskunnan normittamia sukupuolimääritelmiä tarkasteltiin lavalla ja rajoja venytettiin suuntaan jos toiseen. Sukupuolten moninaisuus sai rönsyillä juuri niin vapaana kuin se tosielämässäkin rönsyää.
Esimerkiksi hyvin dramaattisen esityksen pitänyt Lady Clapback näytti sonnustautuneen perinteisesti naiselliseksi tulkittavaan asuun ja tietoisesti hyvin yliampuvaan meikkiin, mutta oli myös jättänyt partansa ajamatta. Mr./Ms./Mx. García puolestaan rakensi koko esityksensä sukupuolilla leikittelyn varaan. Katsojana tulikin lopulta puolihuomaamattomasti riisuttua ahtaasti kategorisoivat ja sukupuolittavat lasit päästä ja nähtyä esiintyjät ainutlaatuisina ja monitahoisina persoonina sen kummemmitta määrittelyittä.
Illassa parasta oli ehdottomasti lämminhenkinen ja innostunut tunnelma sekä se, miten monipuolisesti erilaisia esitykset ja esiintyjät olivat. Show oli ehdottoman viihdyttävä, mutta tarjosi myös syvemmän tason ja ajateltavaa. Monet ohjelmanumeroista kertoivat tarinan, eikä yhdessäkään jääty drag-kliseisiin. Esityksissä uskallettiin käsitellä myös usein tabuiksi miellettyjä aiheita, kuten uskontoa. Mielikuvituksella ei tuntunut olevan rajoja. Politiikkaakin sivuttiin, kun Donald Trump -hahmo sai kylmää kyytiä Jackie Kruegerilta.
Toisena hetkenä puolestaan nähtiin ihmispianoa soittanut Illuminatrix, jonka mikrofonin virkaa toimitti dildo. Cherry Propaganda taas kuljetti katsojat Venäjälle. Hyper Femme lumosi katsojat itseluottamuksellaan, karismallaan ja taidokkaalla räppäyssynkroniallaan.
Tunnelmat vaihtelivat illan aikana keveän humoristisesta suorastaan groteskiin ja sensuellista avoimen seksuaaliseen. Ihmiskehon kauneus tuli tyylikkäästi mutta sopivan provosoivasti esiin.
Kaikesta näki, että koululaiset olivat todella satsanneet esityksiinsä. Upeat asut olivat yksityiskohtaisen viimeisteltyjä. Varsinkin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiksi esiintyjät olivat hämmästyttävän itsevarmoja. Katsojana ei voinut muuta kuin ihastella heidän heittäytymiskykyään ja valloittavuuttaan.
Lola Vanilla luotsasi show’ta varmaotteisesti ja mukaansatempaavasti. Hänen välispiikkiensä ansiosta ohjelmanumeroista rakentui yhtenäinen kokonaisuus. Yleisö oli minusta ihanan kannustavasti mukana esityksissä, ja jokainen Vanillan suojatti sai esiintyä ja valmistua raikuvien aplodien saattelemana.
Soittelin pari päivää show’n jälkeen Lola Vanillalle, sillä minua oli jäänyt vaivaamaan se, mikä ero on burleskilla ja dragilla. Osa esityksistä kun oli niin burleskihenkisiä, etten osannut sanoa, mikä niistä teki juuri dragia eikä burleskia. Vanilla vastasi näin:
”En itse ole välttämättä kovin kiinnostunut siitä rajanvedosta. Se on myös sillä tavalla hankalaa, että on drag queeneja, jotka tekevät todella burleskeja juttuja ja monia burleskiesiintyjiä, jotka tekevät juttuja drag-filosofialla. Sukupuolistereotypioilla leikkiminen, liioitteleva estetiikka ja joskus myös groteskius on molemmissa todella samaa. Molemmat taidemuodot ovat hengittäneet toisiinsa koko historiansa ajan.”
”Oma näkemykseni sukupuoleen on myös aika queer. Yritän tietoisesti häivyttää sitä ajatusta, että dragia voisi tehdä vain mies, joka pukeutuu naiseksi tai nainen, joka pukeutuu mieheksi. Sukupuoli ei ole niin yksiselitteistä, niin ei ole sen ilmaisukaan. Onhan paljon naiseksi itsensä identifioivia ihmisiä, jotka arjessa pukeutuvat aina housuihin ja t-paitaan. Heille se über femme siellä lavalla on tavallaan yhtä vieras kuin minulle eli muutos arkiminään on yhtä suuri.”
Voiko drag sitten olla mitä vain?
”Varmaan periaatteessa voi sanoa noin. Suomen traditiossa drag on ollut pitkään look a like -impersonaatio-dragia. Se on aika kapea määritelmä. Itse näen, että kaikki sukupuolella leikkivä estraditaide ammentaa jollakin tavalla dragista. Minusta siinä on myös kysymys taiteilijan itsemäärittelystä. On paljon tyyppejä, jotka tekevät drag-tyyppisiä juttuja, mutta eivät nimenomaan halua tulla kutsutuiksi drag queeneiksi. Minusta jos on drag, siinä on poliittinen sitoutuminen dragin historiaan, kapinaan, queer- ja underground-meininkiin. Ne häviävät aika helposti, kun aletaan tekemään vain kaikille sopivaa viihdettä, joka ei ole enää vaarallista.”
Hmm, vaarallisuus on siis dragissa tärkeää. Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä?
”Vaarallisuutta on, ettei varota sitä, että joku pahastuu. Ajatukseen kuuluu se, että lavalla voi tapahtua mitä vaan. Siksi on kiinnostavaa, että on esiintyjiä, joiden illuusio sukupuolesta on monikerroksisempi kuin yksiselitteinen.”
”Ihmiset ovat fakkiutuneita siihen, että mitä he näkevät, on totta. Olen ollut mukana teatteriproduktiossa, jonka aikana riisun dragini yleisön edessä lavalla pois. Toisessa näytöksessä minulla on mieshahmo. Yleisössä on ollut ihmisiä, jotka eivät ole tajunneet sitä, vaan ovat ihmetelleet, mihin se blondi nainen ekasta näytöksestä katosi, vaikka he ovat nähneet minun riisuvan sen hahmon. Todella paljon on vielä tehtävää ja ravisteltavaa, jotta ihmiset näkevät tiettyjen esteettisten elementtien keinotekoisuuden.”
Lola Vanillan mukaan Drag Me To HELin show’t ovat kuitenkin vielä varsin vaihtoehtoista verrattuna monien muiden maiden ja kaupunkien drag-kulttuuriin.
”Kulttuuri riippuu todella paljon kaupungista myös: millainen yhteisö siellä tekee ja onko tilaa erilaiselle dragille. Amerikassa monessa paikassa on vain kauneuskilpailuskeneä tai sitten sellaista, joka menee jo vähän ihmisyyden ulkopuolelle friikkilookeihin. Se vaihtelee todella paljon sen mukaan, mikä on luonnollisesti syntynyt ilmapiiri.”
Lola Vanillan suojatit aloittivat koulutuksensa viime vuoden syksyllä. Tänä vuonna ei ole luvassa uutta koulua, sillä Vanilla haluaa keskittyä nyt tukemaan vanhoja oppilaitaan ja kehittämään skeneä.
”Haluan jatkossakin auttaa heitä kehittymään esiintyjinä. Vuosikursseja on nyt tullut kolme putkeen. Jos jatkuvasti pitäisin kursseja lisää, minulla ei riittäisi rahkeet olla heille tukena niin hyvin kuin haluan.”
Kiitos Lola Vanillalle vastauksista! Minusta dragissa ja burleskissa on sekin yhteistä, että ainakin tämä katsoja jatkoi esityksen jälkeen matkaansa voimaantuneena ja hymyssä suin. Fiilis oli varsin samanlainen kuin sinä iltana, kun näin ensimmäisen kerran burleskia.
Valmistumisgaala järjestettiin nyt kolmatta kertaa, ja siihen oli vapaa pääsy. Esiintyjille sai toki antaa pientä avustusta kahteen käsilaukkuun, jotka kiersivät katsojien joukossa. Vain osa yleisöstä mahtui kahvilaan, joka pullisteli väkimäärästä. Moni joutui seisomaan aulassa.
Ehkäpä ensi kerralla gaalan voisi järjestää jo paikassa, joka olisi sopiva näin suurelle katsojamäärälle? Esimerkiksi viiden euron pääsymaksu olisi niin pieni, että se tuskin karkottaisi ketään kiinnostuneita pois. Jo illan ensimmäisellä artistilla, Britney Spears -potpurin tahtiin esiintyneellä Jessica Feynmanilla, oli lattiatason liikkeitä, jotka jäivät valtaosalta yleisöä näkemättä. Viettelevän itsevarmasti esiintynyt Feynman jatkoi show’n aloittaneen yhteisnumeron energistä linjaa ja lisäsi siihen vielä monta kierrosta lisää.
Gaalasta jäi todella hyvä mieli. Drag-perheessä kaikille tuntuu olevan tilaa, ja se on huikea juttu se.
School of Vanilla: Debutante Ball 2017 järjestettiin Kanneltalossa lauantaina 14.1.2017. Tietoa tulevista drag- ja burleskityöpajoista ja -tapahtumista Drag Me To HELin Facebook-sivuilta ja Burleskinstituutin Facebook-sivuilta. Tulossa on muun muassa ystävänpäivänä 14.2. Valentine’s Hell -tapahtuma, jossa lavalle nousee muun muassa Lola Vanilla. Tämän kirjoituksen pääkuvassa poseeraavat kaikki Debutante Ballin esiintyjät, keskellä edessä Lola Vanilla. Pääkuva: Kulttuurikuuri. Muut kirjoituksen kuvat: Bworks. Ethän kopioi kuvia tästä blogista luvatta, kiitos!
KULTTUURIKUURI 