Kävelen avonaisen oven ohi. Katseeni tarttuu johonkin kummaan: lattialla makaa mies hirttoköysi kaulassaan!
Kierroksella Oopperatalon kulissien takana törmää mitä erikoisimpiin näkyihin. Tunnelma on juuri niin taianomainen kuin voi kuvitella. Jo se yllättää, miten monenlaisia ammattilaisia ooppera- ja balettiesitysten luomiseen tarvitaan ja miten he valmistavat lähes kaiken lavalla nähtävän alusta loppuun omin käsin. Vakituista henkilökuntaa on yli 500 henkeä. Lisäksi talossa työskentelee vuosittain satoja vierailijoita.
Kävin kurkistamassa kulissien taakse viikkoa ennen Oopperan kummituksen ensi-iltaa. Tervetuloa kuvakierrokselle!
Ensin pyörähdämme ylhäällä katsomassa, kuinka kampaaja-maskeeraaja Daniela Echkart rakentaa Ilkka Hämäläiselle arpea. Hämäläinen vuorottelee Oopperan kummituksen nimiroolissa Ville Rusasen kanssa. Esityksen ensimmäisessä näytöksessä Phantomin kasvot eivät vielä näy kokonaan yleisölle, joten arven ei tarvitse olla täysin valmis. Hämäläinen onkin jo ollut lavalla harjoituksissa ja kiiruhtanut tauolla Echkartin tuoliin. Huomaa mahtava meikkiarsenaali pöydällä peilin edessä!Arpi kaipaa hiustenkuivaajan käsittelyä. Hämäläinen tarttuu toimeen. Tämän jälkeen tarvitaan vielä lisää väriä ja muita muokkailuja, sitten arpi on valmis! Lopputulosta voi ihailla katsomosta käsin.Kampaamo-maskin seinillä on siisteissä riveissä kauniita peruukkeja eli ”päitä”.Seuraavaksi vierailemme puvustamossa. Täällä on varmaan enemmän kankaita kuin edes isossa kangaskaupassa! Kankaat ovat toinen toistaan upeampia. Kuvassa näkyy valmisteilla oleva asu Pieni merenneito -balettiin. Asut eri esityksiin valmistetaan yleensä alusta loppuun asti Oopperatalossa. Puvustamossa työskenteleekin monia eri ammattilaisia, kuten ompelijoita, vaattureita ja suutareita. Onpa joukossa myös hatuntekijä ja modisti!Esiintymisasuja roikkuu esillä myös käytävillä.Kurkataan tässä vaiheessa nopeasti lavan taakse. Pukuhuoltajat ovat äärimmäisen tärkeitä linkkejä siinä, että esitys sujuu niin kuin pitää. Heidän tehtävänään on muun muassa huolehtia siitä, että vaatteidenvaihdot hoituvat ripeästi ja ongelmitta. Aikaa saattaa olla sekunneista kolmeen minuuttiin, joten usein lavalta rynnätään vauhdilla pois ja lavan takaa yhtä vauhdikkaasti takaisin esiintymään. Vaatepinot odottavat tässä kuvassa esiintyjiä vaihtoon.Hempeä puvustamo saa jännittävän kontrastin alakerran tarpeistosta. Täällä tarvitaan hyvin monenlaisia työkaluja ja kädentaitoja. Tarpeisto valmistaa esityksiin kaikenlaista rekvisiittaa ja asusteita. Muun muassa maalit, porat, liimat ja sahat ovat kovassa käytössä.Tarpeistossa pöydällä makaa Ilkka Hämäläisen kasvoista tehty muotti, jonka avulla työntekijät pystyvät muotoilemaan mukavasti istuvia naamioita Oopperan kummituksen Phantomille. Myös roolin toiselle esittäjälle, Ville Rusaselle, on omat mittojen mukaan tehdyt naamiot.Tarpeiston tilpehööriä.Tarpeistosuunnittelija Pipsa Keski-Hakuni esittelee satumaisia, liikkuvia kaninpäitä, jotka Kaunotar ja hirviö -baletin katsojat pääsevät näkemään lavalla tositoimissa. En voi kuin ihailla sitä, miten tarkkaa työtä kulisseissa tehdään: kaninpäät ja kaikki muutkin näkemäni rekvisiitat, lavasteet ja asut ovat hämmästyttävän hienosti viimeisteltyjä. Oopperatalon esitykset saavat ilmeensä usean eri alan ammattilaisten yhteistyön tuloksena. Käsityötaidot ovat täällä arvossaan.Näyttääkö tutulta? Oopperatalon aula aukeaa yläkerran käytävälle, jonka varrella on työhuoneita. Enpä ollut ikinä kiinnittänyt huomiota siihen, että aulasta tosiaan näkee yläkerrokseen.Alakerran lavastamossa on avaraa ja valoisaa ja tuoksuu puulle. Korkeaa tilaa tarvitaan, sillä monet lavasteet ovat todella isoja. Kuten vaatteet ja tarpeistokin, lähes kaikkien teosten lavasteet tehdään alusta loppuun oopperan omin voimin.Lavastamossa on valmisteilla myös upea merihevonen Pieni merenneito -balettiin.Oopperan kummituksen harjoitus on päättynyt, joten lavastemestari Hannu Koivisto voi johdattaa meidät lavan taakse. Tämä valtava portaikko nähdään Kummituksen naamiaiskohtauksessa. Marmoria jäljittelevä pinta näyttää hienolta myös läheltä katsottuna. Tekniikasta kiinnostuneillekin riittäisi tutkittavaa kulisseissa. Ammattilainen on laskenut tällekin portaikolle kantavuuslaskelmat, ja toki lavasteen liikuttaminenkin on pitänyt suunnitella tarkkaan. Oopperassa on tilaa ja tarvetta myös insinööritaidoille.Oopperan kummituksen lavasteita on siirretty lavan taa limittäin ja lomittain. Katsomosta käsin ei välttämättä tule ajatelleeksi, että näyttämön lattia koostuu nostimista tai että näyttämön yllä on korkea torni, jonne isot kulissit nousevat. Yleisöltä näkymättömissä käy esitysten aikana kova kuhina, kun näyttämömiehet siirtävät lavasteita paikasta toiseen ja muut ammattilaiset toimivat yhtälailla saumattomassa ketjussa. Lavan toisessa reunassa on lasikoppi, josta käsin näytäntöjärjestäjä valvoo ja koordinoi koko show’ta.Seuraavaksi onkin aika kokea, millaista on katsoa salia esiintyjän näkökulmasta. Arvatkaa, kuinka innoissani olin, kun pääsin itse lavalle! Yleisö toki puuttui, mutta ehkä tästä kuitenkin pienen aavistuksen saa siitä, millaista on olla pieni ihminen isolla lavalla.Lavan takana vastaan käveli myös tuttu mies. Ilkka Hämäläinen oli muuntautunut takaisin itsekseen Phantomin roolista. Esiintymisasu oli vielä päällä, mutta arpi ja peruukki kulkivat jo mukana kädessä kannettuina.Oopperan kummituksessa tapahtuu kaikenlaisia mystisiä asioita. Osa niistä on toteutettu modernin tekniikan avulla, toiset taas perustuvat perinteisiin, hyviin kikkoihin. Tässä Hannu Koivisto demonstroi Oopperan kummituksen taianomaisen peilin toimintaa.Yhtäkkiä lavan takana tulee pimeä: valaistustiimi testailee vielä valoja Oopperan kummitusta varten. Hämärässäkin huomio kiinnittyy Hannibal-oopperan käsikirjoitukseen ja hätkähdyttävään irtopäähän, jotka molemmat nähdään musikaalissa rekvisiittana.Matkalla takaisin katujen vilinään vastaan tulee myös tämä näky: tarpeiston lattialla makaa hirtetty mies. Alkaa naurattaa, kun kuvittelen, millaisia tilauksia tarpeistoon ja muuallekin oopperan työntekijöille voi tulla: ”…Sitten tarvittaisiin vielä yksi hirtetty mies. Ja irtileikattu pää…”Jotta kierros ei loppuisi liian brutaalisti, palataan vielä hetkeksi näyttämön taa. Tämä tarpeistossa käsityönä valmistettu apinasoittorasia lyö käsissään olevia lautasia yhteen, soittaa melodiaa ja on muutenkin maagisen oloinen otus. Se on tarpeistonhoitajien ja tekniikan väen yhteishuoltajuudessa. Tarpeistonhoitajat huolehtivat siitä, että tavarat ovat esityksen aikana oikeassa paikassa oikeaan aikaan.Tervetuloa vielä lopuksi Oopperan kummituksen makuuhuoneeseen! Phantomin kauhuromanttiseen sänkyyn on uponnut työtuntien lisäksi ainakin metallia, köyttä, lakanakangasta, harsoa ja montaa erilaista maalia. Sähkökynttilät ovat turvallinen ja toimiva valinta tähän tarkoitukseen. Yhdessä kohtauksessa Oopperan kummituksessa nähdään kuitenkin lavalla myös aitoa tulta. Turvasoihtuja pääsee kantamaan vasta koulutuksen jälkeen.
Tässä hieman tunnelmia sieltä, minne yleisö ei yleensä näe! Kierros oli todella mielenkiintoinen ja mieleenpainuva. Lisätietoa henkilökunnasta voit lukea Oopperan kotisivuilta. Jos haluat nähdä, miltä Oopperan kummitus näyttää katsomosta käsin, vilkaisepa arvioni. Lisään tähän loppuun vielä Kansallisoopperan tällä viikolla julkaiseman videon, joka havainnollistaa, miten monista eri maista talossa on työntekijöitä.
Kaikki tämän kirjoituksen kuvat ovat Kulttuurikuuri-blogin omaisuutta. Ethän kopioi niitä ilman lupaa, kiitos!
Tein toimittajana jutun kulissien takaa myös 4.9. ilmestyneeseen Metroon. Kiitokset Kansallisoopperalle hienosta mahdollisuudesta tutustua Oopperataloon yksityiskierroksella!
KULTTUURIKUURI 
Vau, olipa kattava esittely Oopperan kulissien takaa. Varmasti huima tunne seistä Oopperan lavalla!
TykkääTykkää
Kiitos! Koko vierailu oli tosiaan äärimmäisen mielenkiintoinen. Sen jälkeen on tullut katsottua Oopperataloa uusin silmin. 🙂
TykkääTykkää