Humoristinen ja kaunis Kesäyön unelma -baletti lumoaa katsojan

Näin perjantaina ensi-illassa Kansallisbaletin uutuuden Kesäyön unelma. Olen siitä edelleen lumoutunut. Todella, todella ihana baletti; tätä voin suositella varauksetta liki kenelle vain! Ihastuin niin tarinaan, tanssiin, musiikkiin kuin kaikkeen muuhunkin – koko kokonaisuuteen!

Maailmankuulu näytelmäkirjailija William Shakespeare kirjoitti Kesäyön unelman vuonna 1595. Kokoillan baletiksi komedian on loihtinut suomalainen huippukoreografi Jorma Elo. Teoksen kantaesitti Wienin valtionoopperan baletti, ja nyt Elon koreografia nähdään tosiaan ensimmäistä kertaa Kansallisbaletin esittämänä.

Baletin tarina on universaali, ajaton ja romanttinen. On keijuja ja ihmisiä. On kesäyö ja taikaa. On jännittäviä rakkauskiemuroita, kun yksi rakastaa toista, toinen kolmatta ja sitä rataa. Moni löytänee kertomuksesta yhtymäkohtia omaan elämäänsä, yksipuolisiin ihastumisiin, sydänsuruihin ja huikaiseviin onnenhetkiin. Oikeastaan on hämmentävää, miten rakkausongelmat ja parisuhteen kiemurat näyttävät pysyvän ajankohtaisina vuosisadasta toiseen. Onneksi komedian onnellinen loppu ja kevyt tunnelma tarjoavat toivoa ja iloa kaikille.

Elo palkittiin Kesäyön unelmasta ”tanssimaailman oscarilla” eli Benois de la Danse -palkinnolla vuonna 2011. Tanssi onkin minusta aivan uskomatonta. Liikekieli on todella monipuolista, rikasta, pienimpiäkin yksityiskohtia myöten hiottua mutta myös luontevaa. Jokaisella hahmolla on omat hurmaavat piirteensä. Lavalla nähdään perinteisen baletin lisäksi muun muassa pantomiimista lainattuja liikkeitä, ja muutaman kerran olin huomaavinani jopa selkeitä breakdance-vaikutteita. Kokonaisuudessaan koreografiat olivat vaikuttavia, mielenkiintoisia, koskettavia ja humoristisia. Hirveästi hehkutusta, tiedän, mutta nyt on todella syytä!

Kaikki tanssijat myös tanssivat ja ylipäätään esiintyivät todella upeasti. Minusta illan tähti oli ehdottomasti Samuli Poutanen eli Puck, kujeileva haltia. Poutanen taisi myös saada yleisöltä kaikista raikuvimmat aplodit. Hän oli roolissaan käsittämättömän luonteva, persoonallinen ja valovoimainen. Eleet, ilmeet ja liikkeet välittivät katsomoon valtavasti tunnetta, tietoa ja tunnelmaa. Yhteistyö muiden tanssijoiden, niin lasten kuin aikuisten, kanssa sujui täydellisesti. Minusta Poutasen suoritusta ei voi hehkuttaa liikaa. Veikeä Puck oli koko esityksen kantava voima.

Pidin paljon myös baletin pariskuntien kauniista ja herkistä yhteistansseista. Erityistä kemiaa ja lavasäteilyä oli mielestäni etenkin Eun-Ji Han esittämällä Hermialla ja Ilja Bolotovin Lysanderilla. Myös Tiina Myllymäki (Titania, keijujen kuningatar) ja Sergei Popov (Oberon, keijujen kuningas) tarjosivat upeita hetkiä. Linda Haakana puolestaan vakuutti palavasti rakastuneena Helenana. Kansallisoopperan balettioppilaitoksen oppilaista erityisen vaikutuksen tekivät lapset, joita ei näyttänyt yhtään jännittävän monen sadan katsojan edessä esiintyminen.

Erityismaininnan ansaitsee myös Wilfried Jacobs. Hän esitti Pulmaa, jonka Puck muuttaa ensimmäisen näytöksen loppupuolella aasiksi. Aasi oli hervottoman hauska ilmestys äänine ja liikkeineen. Aasinpäästä pitää antaa kiitosta puvustajalle, se oli todella hieno.

Puvustus oli ylipäätään jälleen kerran loisteliasta, niin kuin Oopperatalon lavalla ilmeisesti aina. Asut kimalsivat kauniisti, ja pikkutanssijoilla oli hauskat puvut valoineen. Olisin kaivannut kuitenkin pääosien esittäjille hieman paremmin toisistaan erottuvia asuja. Alussa meinasin mennä välillä sekaisin siitä, kuka kulloinkin oli lavalla. Kesäyön taika asuista toki välittyi.

Lavastus puolestaan jätti hieman ristiriitaisen olon. Kuu loi toivottua satumaista tunnelmaa, katosta laskeutuneet lehtimäiset valot samaten. Meripihkan värisestä taustalavasteesta taas en oikein pitänyt. Olisin kaivannut jotain perinteisempää. Toisaalta käsiohjelmassakin kerrotaan, että tarinan edessä siirrytään ihmisen sisimpään peräti verenkiertoon, hermostoon ja neuronitasolle asti, ja tämä näkyy kyllä lavasteissa. Kiinnitin välillä myös erityistä huomiota valaistukseen, joka tuki erinomaisesti kaikkea lavalla tapahtuvaa.

Oli ilo nähdä, kuinka Shakespearen teos kääntyi mukaansatempaavaksi baletiksi. Tarina tosin alkoi ehkä vähän hitaasti, mutta pian tanssijat jo liitivät vauhdikkaasti ja lavalla riitti seurattavaa vähintäänkin tarpeeksi. Juonessa pysyi hyvin kärryillä, ainakin kun oli lukenut baletin tapahtumat etukäteen käsiohjelmasta. Toisaalta Elo oli luonut niin selkeitä ja paljon kertovia liikkeitä, että tarinasta olisi varmaan saanut selvää ihan vain niiden avulla.

Musiikkina kuullaan Felix Mendelssohn Bartholdyn sävellyksiä. Jokainen tunnistaa varmasti ainakin yhden kyseisen säveltäjän teoksen, nimittäin Häämarssin, jonka Mendelssohn sävelsi nimenomaan Kesäyön unelmaan. Minulle se oli yksi baletin kohokohdista. Muuten kesti hetken, ennen kuin pääsin kunnolla Mendelssohnin musiikkiin sisälle. Osa rauhallisista kappaleista liikutti sitten kovasti, varsinkin kun myös tanssi oli todella herkkää ja kaunista. Oopperan orkesteri ja kuoro esiintyivät jälleen laadukkaasti ja ammattitaitoisesti. Olen nyt kuunnellut baletista tuttuja kappaleita Spotify-musiikkipalvelusta tätä kirjoitusta laatiessani.

Oopperatalossa on aina omanlaistaan taikaa ja ensi-illassa erityisen hieno tunnelma. Pääsin viime keväänä La Bohème -oopperan ensi-iltaan. Tuon ja tämän perjantain kokemuksieni perusteella sanoisin, että yleisö näyttää pukeutuvan oopperaan fiinimmin kuin balettiin. Keväällä katsojilla näkyi iltapukuja, nyt perjantaina asut olivat taas siistejä mutta hieman vähemmän juhlavia kuin oopperassa.

Kesäyön unelma jätti minulle suorastaan hurmioituneen olon. Harvoin kokee mitään yhtä kaunista ja vaikuttavaa. Toivottavasti baletista järjestetään esityksiä myös tämän kevään jälkeen. Jos kaipaat hetken hyppäystä arjesta romanttiseen satumaailmaan ja haluat nähdä upeaa ja oivaltavaa tanssia, tämä on sinun balettisi!

Seuraavaksi Kulttuurikuuriin on tulossa arvio Kansallisteatterin SLAVA! Kunnia. -esityksestä, joka myös hurmasi musiikillaan. Viihdyin hyvin teatterin penkissä, mutta baletista oli kuitenkin pakko nyt kirjoittaa ensin. Onpas ollut huikea kulttuuriviikko!

Kesäyön unelma Oopperatalossa nyt. Ensi-ilta oli pe 24. huhtikuuta. Esityksiä pe 15.5.2015 asti, pidä siis kiirettä! Liput 19–114,50 euroa, permantopaikat alkaen 65,50 euroa. Kesto 2 h 15 min, yksi väliaika. Lisätiedot Kansallisbaletin verkkosivuilta.

Kiitos vapaalipusta Kansallisbaletille! Kirjoituksen pääkuvassa taika saa keijujen kuningatar Titanian (Tiina Myllymäki) rakastumaan aasiin (Wilfried Jacobs). Kuva: Sakari Viika / Suomen Kansallisbaletti.