Kulttuurikuuri Oslossa 2/2: Kaupunki iskujen jälkeen ja matkalaisen muut mietteet

Tässä jatkoa edelliselle Oslo-kirjoitukselleni, jossa käsittelin eri nähtävyyksiä. Nyt on hieman synkempien sävyjen aika.

Päädyin nimittäin puolivahingossa lopulta myös hallintokortteliin, joka toki oli tarkoituskin käydä jossain vaiheessa katsomassa. Siellä hätkähdytti se, miten heinäkuun 2011 pommi-isku näkyy edelleen. Tässä vielä lyhyt kertaus tapahtuneesta. Perjantaina 22. heinäkuuta 2011 norjalainen Anders Breivik räjäytti siis kaksi pommia Oslon keskustassa. Näissä iltapäivällä puoli neljän aikoihin tapahtuneissa räjähdyksissä kuoli kahdeksan ihmistä ja kymmeniä loukkaantui. Useat rakennukset kärsivät pahoja vaurioita.

Muutamaa tuntia myöhemmin samana päivänä Breivik iski ampuma-asein Utøyan saarelle noin 40 kilometrin päähän Oslosta. Surmansa sai 69 ihmistä ja lähes saman verran loukkaantui. Iskut ymmärrettävästi järkyttivät syvästi koko Norjaa ja maailmaa muutenkin.

Hallintokorttelissa osa rakennuksista on remontoitu takaisin käyttökuntoon, toisia taas ei vielä. Ajantasaista tietoa töiden etenemisestä löysin norjalaisen ministeriön sivuilta. Varsinkin korkea virastotalo on autiona surullinen muistutus siitä, mitä reilut kolme vuotta sitten tapahtui.

Kortteliin on myös pystytetty käytöstä poistetun bussipysäkin luo sanomalehtiseinämä, jonka lasi pirstaloitui pommi-iskussa. Lasin alla ovat yhä näytillä lehtisivut, jotka sinne laitettiin aamulla ennen terrori-iskuja. Seinämä sijaitsi aiemmin muualla korttelissa mutta on sittemmin siirretty ainakin toistaiseksi nykyiselle paikalleen eräänlaiseksi muistomerkiksi.

Samaten korttelissa on iso kyltti, jossa kerrotaan kyseisen päivän tapahtumista ja siitä, miten hallintokorttelia on sen jälkeen korjattu ja mitä aiotaan jatkossa tehdä.

Minulle Oslosta jäi kuva rauhallisena, kodikkaana ja turvallisena kaupunkina. Etenkin siksi tuntui vaikealta uskoa, että kaupungissa on oikeasti tapahtunut näin kauheita.

Isku näkyy muullakin tavoin edelleen. Oslon tuomiokirkon edessä on suuri punainen sydän, jossa lukee niin englanniksi kuin norjaksi ”Suurin kaikista on rakkaus”. Joen ylittävällä sillalla taas oli rakastuneiden jättämien rakkauslukkojen lisäksi suuri vaaleanpunainen sydän, jossa julistettiin rakkautta Osloon.

Iskut tulivat myös puheeksi useaan otteeseen norjalaisten kanssa. Keskustelin niistä minulle majapaikan tarjonneen Jonathanin kanssa ja kerroin, kuinka minulle oli jäänyt mieleen iskujen jälkeen erityisesti se, miten norjalaiset korostivat rakkauden voimaa vihaa vastaan. Puhuimme muun muassa juuri norjalaisten reaktiosta tapahtuneeseen.

Lauantai-illan opiskelijajuhlassa puolestaan laulettiin laulu, jonka kuulin tulleen oslolaisille erityisen tärkeäksi heinäkuun tapahtumien jälkeen. Nyt kotona luin lisää laulun historiasta. Verkkolehdistä selvisi paljon. Kolme tyttöä pelastautui Utøyan saarelta uiden, ja he lauloivat Til Ungdommen –kappaletta saadakseen voimaa jaksaa uida turvaan. Laulua on sittemmin laulettu uhrien muistotilaisuuksissa. Kaunis kappale, ja tunnelman muutoksen todella huomasi juhlassa.

Lopputulema reissusta

Synkistä aiheista taas hieman kevyempiin. On loppusummauksen aika.

Olin Norjassa nyt ensimmäistä kertaa. Minulle jäi erittäin hyvä kuva norjalaisista, sillä kaikki tapaamani ihmiset olivat todella ystävällisiä. Norja avautui minulle helposti lähestyttävänä, kauniina, siistinä mutta kieltämättä myös varsin kalliina maana. Oslo toi monella tapaa mieleen Helsingin ja tuntui ehkä siksi varsin kotoisalta.

Turistille Oslossa on myös helppo liikkua, sillä joukkoliikennevälineet ovat todella siistissä kunnossa ja ilmeisesti niissä kaikissa on näyttötaulut ja kuulutukset pysäkeistä. Jo pidennetyn viikonlopun aikana pääkaupungissa ehtii tehdä ja nähdä vaikka mitä, muttei tekeminen varmasti lopu kesken pidemmälläkään visiitillä. Haluaisin vielä joskus päästä kunnolla vuonoille. Myös Pohjois-Norja on alkanut kiinnostaa, niin paljon hyvää olen siitä kuullut.

Matkalaisille vinkkinä se, että kannattaa yrittää ystävystyä jonkun paikallisen kanssa tai päästä edes juttusille. Itse sain matkastani todella paljon irti etenkin siksi, että pääsin aidosti tekemisiin monen oslolaisen kanssa. Heiltä saa myös hyviä käytännön vinkkejä esimerkiksi suhteellisen edullisista ja hyvistä ruokapaikoista.

Esimerkiksi sohvasurffaus, eli yöpyminen jonkun paikallisen kotona, voisi olla pientä seikkailua kaihtamattomille budjettimatkaajille harkitsemisen arvoinen vaihtoehto. Minullekin olisi sohvapaikka löytynyt myös surffisivuston kautta, mutta päädyinkin nukkumaan kaikki yöt saman ihmisen luona.

Seuraavaksi Kulttuurikuuri palaa takaisin Suomeen ja kulttuuririentoihin täällä. Luvassa on kaksi hyvin erilaista elämystä. Keskiviikkona suuntaan balettiin katsomaan todella suosituksi noussutta Lumikuningatarta. Odotan ihanaa ja sadunomaista näytöstä.

Perjantai puolestaan pelottaa minua jo valmiiksi. Halloweenin kunniaksi menen silloin kokemaan Viimeinen vuoro -aistikauhuesityksen puolenyön aikaan. Kyse on siis teatteriesityksestä, joka koetaan silmät peitettyinä. Näytös rakentuu äänistä, hajuista, liikkeestä, kosketuksesta ja tilankäytöstä. Esitykseen on tarjolla kahdenlaisia paikkoja. Pelkääjän paikalla oleviin ei kosketa, hc-paikalla oleviin taas saatetaan koskeakin. Koettelen vähän omia rajojani, sillä olen valinnut hc-paikan. Toivottavasti tuo päätös ei vie yöuniani.

Kaikki valokuvat ovat blogin kirjoittajan omaisuutta. Ethän kopioi niitä ilman lupaa, kiitos!