Kun aloin kirjoittaa tätä blogia, pohdiskelin, miten rajaisin kirjoitusteni aiheet. Missä menevät kulttuurin rajat? Mitä on taide? Tällä kertaa Kulttuurikuurissa raapaistaankin pinnalta näitä kysymyksiä ja mietitään mahdollisia vastauksia. Kirjoituksen lopussa on myös hieman tilannekatsausta ja asiaa tulevasta.
Ensin kuitenkin tosiaan pohdimme, mitä kulttuuri on. Lukion historian tunnilta muistan, että opettaja pyysi varmaan jo ensimmäisenä opiskelusyksynä meitä määrittelemään sanan kulttuuri. Tarkka vastaus on vuosien myötä painunut unohduksiin, mutta jotenkin määritelmä taisi liittyä ihmiskansan elämisen tyyliin tai kaikkeen ihmisen luomaan.
Lukion historian tunnilta muistan, että opettaja pyysi varmaan jo ensimmäisenä opiskelusyksynä meitä määrittelemään sanan kulttuuri.
Suomen kielen perussanakirjan vuoden 2004 painos puolestaan kuvailee kulttuuria sanana muun muassa näin: ”1. yhteisön t. koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus; sivistys. – – 2. yksilön t. yhteisön henkisten t. ruumiillisten kykyjen kehittäminen t. kehittyneisyys, ajattelu- t. toimintatapojen kehittyneisyys, vakiintuneet toimintatavat”. Tässä huomionarvoista on mielestäni se, että myös ruumiillisten kykyjen kehittäminen tai kehittyneisyys lasketaan toisessa määritelmässä kulttuuriin kuuluvaksi.
Kyse on siis selvästi varsin laajasta käsitteestä. Toisaalta sanat kulttuuri ja taide ymmärretään mielestäni usein aivan liian ylevästi ja korkealentoisesti. Kulttuurihan on monesti hyvin arkinen asia! Tässä esimerkkejä: makaronilaatikko on kiistaton osa Suomen ruokakulttuuria, samaten vaikka lihapullat ja perunamuusi. Betoniviidakon keskelle maalatut graffitit puolestaan ovat tuttu näky kaupungeissa ympäri maailman. Graffitit jakavat mielipiteet: joidenkin mielestä ne ovat urbaania taidetta, toiset pitävät niitä vandalismina. Itse katselen mielelläni luvallisesti maalattuja teoksia, joissa on hyvä idea ja jotka on tehty huolella.
Arkkitehtuurikin ympäröi meitä, mutta toiset rakennukset herättävät enemmän tunteita kuin toiset. En heti kirjoittaisi opiskelija-asuntoja sisäänsä kätkevistä 1970-luvun laatikkokerrostaloista, mutta vierailu Colosseumilla olisi varmasti mainitsemisen arvoinen. Toisaalta suomalaisille kovin arkipäiväiset asiat voivat olla ulkomaalaisista mielenkiintoisia ja toisinpäin.
Tässä blogissa kulttuuri on ennen kaikkea hengen ravintoa, vaikka se varsinkin tanssissa liittyy syvästi myös fyysisyyteen. Kulttuuri on myös luovuutta, jota tarvitaan esimerkiksi koskettavien taideteosten ja mieleenpainuvien makujen luomiseen.
Kulttuuri on myös luovuutta, jota tarvitaan esimerkiksi koskettavien taideteosten ja mieleenpainuvien makujen luomiseen.
Sitten pientä tilannekatsausta. Minulla viimeksi kuluneisiin kahteen viikkoon ei mahdu mitään valtavia kulttuurielämyksiä. Harrastukseni on kuitenkin jatkunut varsin arkipäiväisissä merkeissä: olen aloittanut lyhyen breakdance-kurssin ja tanssinut toki muutenkin, käynyt pari kertaa ravintolassa syömässä ja lukenut kotimaisen kauhuromaanin. Spotifyssa olen etsinyt mielenkiintoisia artisteja tai bändejä ja katsonut sitten, ketkä olisivat Spotifyn mukaan niiden kanssa samantapaisia. Tällaisten musiikkiketjujen kautta voi jännittävästi päätyä vaikka nykyelektron huippunimestä 1990-luvun alun räppilegendaan. YouTubesta taas olen katsonut tanssivideoita. Minua on alkanut kiehtoa etenkin jazz-tanssi, joka taitaa päästä seuraavaksi kokeiltavien lajieni listalla.
Kiireistä huolimatta aion pian myös ehtiä käymään joko katsomassa Maailman ihanin tyttö -projektin valokuvia Vantaan taidemuseossa tai tutustumassa mielenterveyttä käsittelevään näyttelyyn Heurekassa. Kumpaankaan niistä ei onneksi ole ihan hirmuinen hoppu vielä. Myös kirja-aiheisia blogipostauksia on muhimassa mielessäni. Kultturelleja keväthetkiä kaikille Kulttuurikuurin lukijoille!
KULTTUURIKUURI 